perjantai 20. tammikuuta 2017

Juristien bisnes tekijänoikeuksien nimissä

Jokin aika sitten minulle soitti isä, joka kertoi tekijänoikeuksien nimissä tehtävästä bisneksestä. Sanoi olleensa yhteydessä myös Hesariin, joka tekikin aiheesta jutun Juristit vaativat sarjoja ja elokuvia ladanneilta rahaa uhkauskirjeillä. Asia sinällään on vanha, se oli otsikoissa jo marraskuussa 2015 jolloin itsekin kirjoitin asiasta.

Kuvio on seuraava: muutamat suomalaiset juristit ovat tehneet sopimuksen oikeudenhaltijoiden kanssa, jonka turvin he voivat vaatia korvauksia vertaisverkon piraateilta laittomista levityksistä. Tiedot levityksistä saadaan ohjelmasta, joka teeskentelee olevansa p2p-verkon asiakas ja lataavansa tiedostoja muilta. Kun IP-osoite on tiedossa, liittymänhaltijan nimi ja osoite saadaan tekijänoikeuslain nojalla operaattorilta ja piraatille lähetetään kirje: maksa vaatimamme korvaukset tai lähde käymään oikeutta.

Sovellettava tekijänoikeuslain 60 a -pykälä kuuluu seuraavasti:

TekL 60a
Hesarin esimerkissä vaadittu korvaussumma on 2200 euroa, josta oikeudenhaltijoiden osuus on 900 euroa ja juristitoimiston omien kulujen 1300 euroa. Yleensä korvausvaatimukset ovat olleet 600-2500 euroa.

Viime aikoina myös piraatteja oikeudessa puolustanut Turre Legal on tuotteistanut oman palvelunsa. Se tarjoaa oikeusapua kirjeen saaneille ja laskuttaa puolet näin saadusta hyödystä.

Turre Legal mainostaa palveluaan kotisivulla.
Turre Legalin osakas Herkko Hietanen toteaa jutussa, että kyse on bisneksestä eikä moraalista. Se antaa toiminnasta varsin opportunistisen kuvan. Toinen juristi vaatii rahaa, toinen pyrkii pienentämään vaatimusta ja kuittaa jenkkityyliin puolet säästöstä itselleen.

Turre Legalin palvelun voi tilata suoraan netistä. Henkilötunnuksen kysyminen vähän arveluttaa.
Twitterissä Hietanen täsmensi sanoneensa toimittajalle "juristin tehtävä on tulkita lakia, ei moraalia".

Yhtä kaikki touhu vaikuttaa varsin erikoiselta rahastukselta, sillä kirjeitä on lähetetty ilmeisesti tuhansia tai kymmeniä tuhansia kappaleita. Juristit tekevät rahaa tekijänoikeuksien varjolla, ja oikeudenhaltijat saavat vain rippeitä näistä tuloista.

Tiettävästi vain yksi vastaajista on lähtenyt riitelemään markkinaoikeuteen, mutta hävinnyt. Hänet tuomittiin maksamaan paitsi 600 euron hyvitys tekijöille (vaatimus oli 8500 euroa), myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut eli lähes 32 000 euroa. Häviöön luultavasti vaikutti se, että vastaaja oli myöntänyt teon.

Tällaisessa piraattijahdissa on paitsi moraalisia myös juridisia ongelmia. Onko tekijänoikeuslain pykälä todella tarkoitettu yhtä sarjaa jakaneen paljastamiseen? Onko tällainen luvaton jakelun "merkittävää" lain tarkoittamalla tavalla? Kuinka luotettavia IP-osoitetiedot ovat? Tällä hetkellä markkinaoikeudelle ilmeisesti riittää pelkkä oikeudenhaltijan ilmoitus, eikä asiassa tarvita suurempaa todistelua - todistustaakka on pikemminkin syytetyllä itsellään.

Juristien piraattibisnes on suorastaan mainosta piratismille. Näin homman ei pitäisi toimia.

Hieman erikoinen on myös Helsingin Sanomien jutun lopetus, joka päättyy vinkkeihin otsikolla "Miten suojautua?" Parhaiten voi suojautua sillä, ettei lataa ja jaa laittomasti. Toivottavasti kukaan ei ole päätynyt maksamaan aiheettomasti, IP- ja osoitetietojen täytyy olla virheettömiä (kuten marraskuun 2015 tekstissä kirjoitin).

Koko touhu saa alkunsa piratismista, joka on nykyään aivan turhaa. Miksi kukaan haluaa ottaa riskiä satojen eurojen korvauksista tai tuhansien oikeudenkäyntikuluista vain nähdäkseen jonkin tv-sarjan, joka tulisi Suomeen muutenkin tai jonka saisi korvausmaksuja halvemmalla Netflixistä tms? Voiko jokin tv-sarja oikeasti olla niin tärkeä, että nuori riskeeraa tulevaisuutensa sen vuoksi? Olisiko syytä miettiä asioiden tärkeysjärjestystä?

Jostain syystä itselleni ei ole tullut yhtään maksukirjettä. Johtuisikohan se siitä, etten ole levittänyt mitään laittomasti?

Lisäys 24.1.2017: Arvostamani kollega Katleena Kortesuo pettyi kirjoitukseeni ja herätti keskustelua omassa blogissaan otsikolla Ei, sinä et saa tehdä yritykselläsi rahaa. Jos oikein ymmärrän, Katleenan pointti on, että yritys saa toimia miten vain, kunhan pysyy lain sallimissa rajoissa.

Itse olen eri mieltä. Laki on asettaa rajat, mutta niiden sisällä toimintaa ohjaa moraali. Olisi esimerkiksi kenneliltä moraalisesti väärin myydä koiranpentuja ostajalle, jonka tietää kohtelevan niitä huonosti.

Meilläkin ovat alkaneet yleistyä amerikkalaisista tv-sarjoista tutut tavat tehdä juridiikasta bisnestä, joka pyrii maksimoimaan voittonsa. En pidä kehitystä hyvänä. Yhdysvalloissa on esim. tapana, että asianajajat haalivat asiakkaita, jotka ovat loukkaantuneet työssä tai kolarissa, ja lupaavat ajaa näiden asiaa oikeudessa. Jos juttu voitetaan, asianajaja saa vähintään puolet korvauksesta. Häviön tullessa asiakas ei maksa mitään, asianajaja kantaa riskin. Siis näin:

Accident? No Fee Unless We Win
Kuva on Las Vegasin pääkadun (Las Vegas Boulevard South) eteläisen ulosmenoreitin varrelta, sen ohittaa päivässä satojatuhansia autoja. Asianajotoimisto tarjoaa sopimusta, jossa onnettomuuteen joutunut voi vain voittaa. Kynnys haastaa toisia oikeuteen pienimmistäkin rikkomuksista alenee, mikä rankaisee yrittäjiä ja toisia kansalaisia (kaikki joutuvat ottamaan oikeusturvavakuutuksen). Tuloksena on juuri sellainen oikeushelvetti kuin tv-sarjoista olemme nähneet.

Laillista epäilemättä, mutta moraalitonta.

Lisäys 2: Toinen esimerkki: pikavippibisnes. Laillista, mutta moraalitonta nyhtää korkeita kuluja vaikeuksissa olevilta ihmisiltä. Laki määrittelee ainoastaan toiminnan uloimmat rajat - moraali on jotain ihan muuta.

Käräjäoikeuden tuomion jälkeen asianajajat usein neuvovat valittamaan hoviin, vaikka tietävät, ettei jutulla ole mahdollisuutta menestyä siellä. Valitus antaa kuitenkin asianajajalle laskutettavaa ja jos hyvin käy, valtio vieläpä maksaa laskun. Tämäkin ihan laillista bisnestä juristille, mutta minusta ei kovin moraalista.

Lisäys 7.2.2017: Tässä tapauksessa vastaajan ei voitu osoittaa jakaneen elokuvaa ja tv-sarjoja itse, joten markkinaoikeus hylkäsi korvauskanteet ja oikeudenomistajat joutuivat maksamaan yli 28000 euroa oikeudenkäyntikuluja. 

63 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Käytetäänkö tässä käänteistä todistustaakkaa? Pitääkö syytetyn todistaa olevansa syytön?
Miten tilanne, kun on käytössä avoin WIFI, miten lakitoimisto voi osoittaa kuka lataaja on? Vai pitääkö liittymän haltijan todistaa kuka on ladannut???

Anonyymi kirjoitti...

"Tiettävästi vain yksi vastaajista on lähtenyt riitelemään markkinaoikeuteen, mutta hävinnyt."

Jos siis saat postissa kirjeen, jossa on epämääräinen vaatimus maksaa 600 €, voit joko maksaa summan kiltisti tai selvittää vaatimuksen laillisuuden. Jälkimmäinen maksaa 32000 €. Tuntuuko oikeudenmukaiselta?

gustavus kirjoitti...

Itse pidän sitä, että oikeudenhaltija (siis edustava asianajajataho) saa tiedot helposti Markkinaoikeuden päätöksellä. Kyseessä on kuitenkin varsin pieni summa (vaikka niitä paljon lähettää), menee suurin osa - yllättäen - asianajokuluihin.

Varsin usein on viime aikoina paljon uutisia, jossa poliisia ei saa oikeudelta lupaa esim. telekuunteluun yms. Jotenkin tuntuu, että tässä on asiat nyt aivan sekaisin.

Eihän piratismi tulee ikinä loppumaan, ei siihen auta Netflix tai Spotify. Ne tarjoavat kuitenkin sitä valtavirran viihdettä ja varsinkin elokuva tai sarjapuolella englanninkielistä viihdehapatusta. Moni varmasti turhautuu tässä ja silloin usein ainoa keino on hankkia se vertaisverkon avulla.

petrip kirjoitti...

"Käytetäänkö tässä käänteistä todistustaakkaa? Pitääkö syytetyn todistaa olevansa syytön?"

Ei ainakaan siinä tapauksessa joka meni oikeuteen.Varsin kattava todistelu olla näytettiin että juuri vastaajan ollessa kotona oli ladattu. Siviiliasioissa näytöb ei tarvi olla yhtä hyvä kuin rikosasioissa

Anonyymi kirjoitti...

"Jostain syystä itselleni ei ole tullut yhtään maksukirjettä. Johtuisikohan se siitä, etten ole levittänyt mitään laittomasti?"
Tiedä tuota. Veljen talouteen tupsahti kirje viime keväänä. Liittymän omistaja osaa juuri ja juuri käyttää sähköpostia ja maksaa laskut mutta silti sai 600€ "laskun" luvattomasta nettijakamisesta. Voisiko johtua siitä, että nettiä käyttää hänen lisäkseen pari tusinaa muuta henkilöä ikähaarukassa 5-50v. Vai voisiko olla, että to-puolen valvonta- ja rahastus systeemissä on enemmän vikaa kuin lupa sallisi.

Anonyymi kirjoitti...

Petterin blogi muuten ihan ok, mutta viimeinen lause nollasi sen. Ongelman ydin on siinä että myös syyttömät saavat kiristyskirjeen. Liittymän omistaja ei ole automaattisesti vastuussa liittymästään eikä ole henkilöitynyt "piraattilataaja". Kysymyksessä on täysin trollifirmojen rahastuksesta. Muualla maailmassa oikeuslaitokset ovat tehneet stopin näille nigerialaiskirje -tyyppisille jutuille.

Anonyymi kirjoitti...

Kuka valvoo valvojaa? Ja kuka vahtii Markkinaoikeuden toimia kun päättäjiä ei kiinnosta?

Homma tiivistyy Ylituomari Kimmo Mikkolan Hesarille antama, mutta nyttemmin poistettu kommentti. "Pyynnön laatijan väittämä on, että rikkomuksia on useampia. Emme pysty tarkalleen tietämään, mikä on todellisuus."

Oma veikkaus on, että "tekijänoikeustrollien" fiksuin veto on juuri se, että he lähettävä osoitteet suurissa erissä (tuhansia per vaatimus) jolloin Markkinaoikeudella ei ole resursseja, tai taitoja tarkastaa jokaista syytettyä erikseen. Tällöin kirjeitä menee suurella varmuudella myös henkilöille joilla merkittävyyskynnys ei ole ylittynyt. Tämä kävi hyvin selväksi jo MAOlta saadussa, TOT:in excel taulukossa jossa havaittiin suuri määrä puutteellisuuksia.

MekkelinTony kirjoitti...

"Jostain syystä itselleni ei ole tullut yhtään maksukirjettä. Johtuisikohan se siitä, etten ole levittänyt mitään laittomasti?"

Olethan korkeakoulutettu? Tunnethan argumentoinnin perusperiaateet ja alkeellisen logiikan? Todella ihmeellinen väite. Entä jos syy on se, ettet koskaan ole käynyt valeuutissivustoilla? Tai ettet ole koskaan käynyt kuussa? Tai katsonut Napakymppiä? Vaikka kyse on blogista, uskottavuuden säilyttämiseksi kannattaa harkita itsekritiikkiä.

Antti Korhonen kirjoitti...

"Jostain syystä itselleni ei ole tullut yhtään maksukirjettä. Johtuisikohan se siitä, etten ole levittänyt mitään laittomasti?"

Tätiti sai viime vuoden syyskuussa 900 euron "kiristyskirjeen", vaikka hyvä että osaa edes uutisia YLE:n sivustolta lukea. Taloudessa asuu ainoastaan hänen 63-vuotias miehensä, joka käyttää tietokonetta vielä tätiäkin harvemmin. Se että, sinulle ei ole tapahtunut jotain ei varmaankaan tarkoita, etteikö muille voisi näin käydä.

Tätiti oli hyvin peloissaan uhkaavan kirjeen johdosta ja jo aikeissa maksaa kyseisen vaatimuksen, mutta onneksi kuulin äitini kautta tapauksesta ja sain puhuttua tädille järkeä ettei mene syyttömänä ihmisenä maksamaan "laillisen kusetuksen" harrastajille lähes tonnia, joka on varsin suuri raha summa ikäihmiselle.

Kukaan puolueeton taho ei valvo näiden tekijänoikeustrollien toimintaa. He "valvovat" itse omaa toimintaansa ja Markkinaoikeus on toistaiseksi hyväksynyt kaikki heidän vaatimukset ja antanut kymmenien tuhansien suomalaistalouksien IP-osoitteita KYSEENALAISTAMATTA MITÄÄN KOKO ASIASTA. He voisivat teoriassa syöttää listoille mitä tahansa IP-osoitteita eikä kumileimaisena toimiva MAO edes tarkista tietojen oikeellisuutta, vaan luottaa kyseenalaisen lähteen (saksalaisten) tietoihin sokeasti.

Jos siis oletetaan, että tämä tekijänoikeustrollien data pitää kohtuu hyvin paikkaansa (75+% kuten on muualla maailmalla arvioitu), niin tämän jälkeen tapahtuu vielä virheitä IP-osoitteiden ja kotitalouksien yhdistämisessä operaattoripäässä jonkin pienen keskimääräisen prosenttiluvun verran. Jo tässä vaiheessa Siis riski täysin virheelliselle kirjeensaajalle on täysin todellinen.

Suurin oikean syyllisen metsästämisessä tapahtuva virhemahdollisuus tapahtuu kuitenkin viimeisessä vaiheessa: Maksuvaatimus ja todella rankka syyllistäminen osoitetaan enempää tutkimatta aina ja yksinomaan liittymän haltijalle.

Suomalaisen keskimääräinen kotitalouden koko on 3,7 ihmisen luokkaa, jolloin yhden IP-osoitteen takana on jo keskimäärin siis lähes neljä ihmistä. Tähän päälle, kun lisätään nettiyhteyttä käyttävät vierailijat (esim. ystävien tavalliset vierailut, juhlat, joissa enemmän nettiyhteyttä hyödyntäviä, oman lapsen kaverien vierailut tai vaikka verkkoyhteyden avoimena pitäminen tai jakaminen naapurin kanssa), niin todellinen keskimääräisten syyllisten määrä on samantien yli viiden ihmisen luokkaa.)

Ja tämäkin vain jos oletetaan tekijänoikeustrollien datan pitävän edes paikkaansa (kukaan puolueeton taho ei näitä tietoja tarkista!) ja operaattorien antavan oikean talouden tiedot. Nettiliittymän haltija on vastuussa lain mukaan vain omasta toiminnastaan...

Ripauksen empatiakykyä toivoisin siis asiaan vähemmän perehtyneille. Tämä on täysin laskelmoitu ja mielestäni läpeensä moraaliton liiketoimintatapa, jonka uhreiksi joutuu tuhansia ja tuhansia täysin syyttömiäkin suomalaisperheitä ja tapauksissa, joissa kirjeen saaja olisi syyllinen, niin vaaditut summat on silti luokkaa kymmenkertaisia siihen nähden mitä oikeus on linjannut kohtuulliseksi korvaukseksi.

Ainoa terve tapa olisi puolueettoman viranomaisen suorittama tekijänoikeusvalvonta, jossa hyvitykset menisivät oikeille tekijöille puhtaasti. Nythän mukana on Crystalis Entertaimentin kaltaisia pöytälaatikkofirmoja, jotka omistavat vain "p2p-tekijänoikeudet" eikä heillä siis ole edes mitään liiketoimintaa näistä teoksista saati oikeata hävittävää. Ovat vain ostaneet vertaisverkon tekijänoikeudet, jotta voivat lähettää näitä kirjeitä (heikkojen talouslukujen kanssa painiva Scanbox on toistaiseksi ainoa todellinen toimija / teoksien levittäjä, joka on mukana bisneksessä)

Antti Korhonen kirjoitti...

p.s Blogissasi on virhe, joka olisi mielestäni kohtuullista oikaista. Kirjoitat seuraavaa:

"Tiettävästi vain yksi vastaajista on lähtenyt riitelemään markkinaoikeuteen, mutta hävinnyt. Hänet tuomittiin maksamaan paitsi vaadittu 600 euron hyvitys tekijöille, myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut eli lähes 32 000 euroa."

YLE kirjoittaa seuraavaa:

"Korvauksien vaatijat eli Scanbox Entertainment ja yhdysvaltalaisen Starz-tuotantoyhtiön tekijänoikeuksia vahtiva Crysalis Entertainment vaativat teosten jakamisesta yhteensä 8 500 euroa. Markkinaoikeus kuitenkin laski korvattavan hyvityksen osuuden 600 euroon."

Lähde: http://yle.fi/uutiset/3-9002115

Suomeksi sanottuna siis oikeus tulkitsi kohtuulliseksi korvaukseksi 7% eli 600 euroa tekijänoikeustrollien 8500 euron vaatimuksen sijaan. Kyseisessä tapauksessa riideltiin useasta TV-sarjan jaksosta ja yhdestä elokuvasta. Vaatimus ei siis ollut 600 euroa vaan 8500 euroa, joka on vain murto-osa itse vaatimuksesta.

Suomessa on kyllä aivan kohtuuton laki, kun satojen eurojen tapauksista voidaan tuomita maksamaan kymmenien tuhansien kohtuuttomia lakimieskuluja ja vastapuolella on nimenomaisesti tätä toimintaa saksalaisten kanssa harjoittavat LAKIMIEHET. Täysin sairas tilanne, joka tekee oikeuden käymisen aivan mahdottomaksi tavalliselle kansalaiselle...käytännössä syyttömänäkin riskeeraat velkavankeuteen joutumisen teatterimaisessa markkinaoikeudessa ja tämän vuoksi, niin monet syyttömätkin maksavat kohtuuttomat vaatimukset.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kuten marraskuun 2015 kirjoituksessani totesin (linkki oli jutussa), kaiken edellytys on että IP-tiedot ovat oikein ja kirjeitä lähtee vain oikeisiin osoitteisiin. Kenenkään syyttömän ei tietenkään pidä maksaa mitään.

Jos siis saat postissa kirjeen, jossa on epämääräinen vaatimus maksaa 600 €, voit joko maksaa summan kiltisti tai selvittää vaatimuksen laillisuuden. Jälkimmäinen maksaa 32000 €

Kirjeen saaja varmaan itse tietää, onko vaatimus perusteltu vai ei. Tuomitussa tapauksessa tekijä oli myöntänyt julkisesti tekonsa.

Korjasin tekstistä 8500 euron vaatimuksen. Pitäisi nähdä oikeudenkäyntiasiakirjat, miten 600 euron summaan oli päädytty - se kuulostaa samalta kuin muissa kirjeissä, ja mistä 7900 euron lisävaatimus oli tullut.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjeen saaja tietää, mutta miten sen uskottavasti todistat. Kirjeessa jo kerrotaan: maksa nyt tai maksa enemmän myöhemmin. Mitkään itkuvirret ei auta, siitä on saatu lukea nettifoorumeilla. "Lasku" on maksettava olit sitten YH-äiti tai perheellinen, syyllinen tai syytön. Sehän tässä juuri mättääkin pahasti.

Mitää tulee korvaussummiin. Kirjeissä vaaditaan soviteltu korvaus (50€/jakso, 100€/elokuva) plus siihen 450-1000 euroa "valvontakuluja" (mitenkähän tämän suuruus riippuu nimikkeiden määrästä??). Jos et maksa ja haaste kolahtaa postilaatikkoon, to-taho perii "oikea" korvaussumman joka pyörii tuolla 10 000€ tietämillä (jonkin sortin levityssopimusmaksu, jonka maksaa esim. tv-asemat). Tuomareilla oli sentään sen verran järkeä päässä, että kohtuullistivat summaa alaspäin (mikä tosin on vieläkin oletettuun vahinkoon nähden korkea). Toisaalta, pelottelu esimerkissä, olisiko tuo nyt paljoa enää kirpaissut tuomitulle jos vaikka olisi korvattavaa tullut 8000 noiden 32000€ lisäksi. Pirummoinen summa maksettavaksi niin tai näin.

Vielä tuosta tekijän tunnustuksesta... siitähän ei ollut minkään sortin pitäviä todisteita kuka niitä "tunnustuksia" oli nettiin kirjoitellut. Jälkeen päin joku nettimedia kirjoitti tavoittaneensa tuon postauksen tekijän... miten sitten lie ollut loppujen lopuksi, itse en jatkoa tuolle jutulle ole nähnyt.

Petteri Järvinen kirjoitti...

"Lasku" on maksettava olit sitten YH-äiti tai perheellinen, syyllinen tai syytön. Sehän tässä juuri mättääkin pahasti.

Onko tiedossa, että joku syytön olisi maksanut kirjeellä vaaditun summan?

Kodin wlan-verkon suojaaminen salasanalla on erittäin suositeltavaa kaiken tietoturvan vuoksi. Naapurin salainen piraattikäyttö on vain yksi monista syistä.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri Järvinen sanoi: "Tuomitussa tapauksessa tekijä oli myöntänyt julkisesti tekonsa.

Teosta syytetty kielsi myöntäneensä teon, mutta oikeus ei uskonut. Muistaakseni Mikroitti onnistui myöhemmin selvittämään "tunnustuksen" tehneen henkilön ja se ei ollut syytetty.

Anonyymi kirjoitti...

Onhan niitäkin tapauksia mainittu foorumeilla, ei haluta ottaa riskia oikeuteen menosta, terveys ei kestä, yms.

Totta, avoin verkko kerää ongelmia. Tosin jotkut lataajathan käyttää tuota puolustuksena kiinni jäädessään. Mutta mites jos liittymän omistaja on suojannut langattoman netin salasanalla ja kertonut sen perheelle/ystävilleen. Kirje tulee, itse ei ole syylinen, mitä teet; kukaan ei tunnusta -> Kaverit ja Perhe vaihtoon? Vaiko lasku maksuun varmuuden vuoksi?! Monellako on varaa/uskallusta lähteä hakemaan oikeutta tässä maassa kun oikeuskulut voi nousta kymmeniin tuhansiin.

Jos nyt oikeasti tässä hommassa oltaisiin piraatteja metsästämässä niin silloin panostettaisin oikeisiin jakajiin, henkilöihin jotka toimivat VPN-yhteyden kautta. Ymmärtääkseni tuolloinkin on mahdollista (ainakin joskus) selvittää oikea IP-osoite... hidasta/kallista mutta sen ei luulisi olevan ongelma mikäli tavoitteena tekijänoikeuksien puolustaminen eikä helpon rahan kerääminen.

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni suurin ongelma ei ole niinkään kirjeiden lähettäminen syyttömille. Sitäkin tapahtuu, mutta vain todella pieni osa kirjeen saajista on sekä syytön, että niin pelästynyt että maksaa (tai muuten kärsii). Veikkaan että suurin osa on oikeasti jakanut jotain, tai sitten esimerkiksi perheen lapset ovat jakaneen. Näissä tapauksissa varoitus, tai kohtuullinen korvaus tekijänoikeuden haltijalle olisi ihan järkevä toimenpide. Vaikka yksikään syytön ei saisi kirjettä, iso ongelma on että Hedman rahastaa kohtuuttomia "valvontakuluja" eikä takuulla anna mitään armoa. Katuvan ei kannata edes ottaa yhteyttä Hedmaniin neuvotellakseen, sillä tunnustamalla heikentää omaa neuvotteluasemaansa merkittävästi. Vaihtoehdot ovat siis maksaa koko summa, tai odotella hiljaa ja toivoa ettei Hedman Partners tee juuri sinusta esimerkkitapausta.

Uhrit ovat siinäkin mielessä ikävässä asemassa, että tekijänoikeusrikkomuksesta voidaan nostaa syyte myös rikostuomioistuimessa. Eli siis jos uhri ei kiistä syyllisyyttään mutta haluaisi vain riitauttaa kiristäjän kohtuuttomista korvauksista markkinatuomioistuimessa, Hedman Partners voi havaitessaan ettei pärjäisi siinä vittumaisuuttaan viedäkin jutun rikostuomioistuimeen, jossa juttu menee läpi automaattisesti koska uhri on jo tunnustanut teon! Eikä uhri itse voi nostaa juttua Hedmania vastaan markkinaoikeudessa koska hänellä ei ole mitään sopimusta tai lakia jonka ehtoja HP tai edustamansa oikeudenhaltija olisi rikkonut.

Mitä suht. oikeudenmukaisen ihmisen, joka hairahtui torrentoimaan jonkun tv sarjan jakson tai elokuvan mutta ei hoksannut laittaa uplinkkiä kiinni, tässä tilanteessa pitäisi mielestänne tehdä? Tukea kiristäjien bisnestä?

Anonyymi kirjoitti...

Petteri Järvinen.
Olisi mukavaa kuulla sinun kantasi siihen miten syytön voi osoittaa syyttömyytensä markkinaoikeudessa. Trolleilla on omat merkintänsä. Syytetyllä ei ole mitään muuta kuin oma sanansa siitä, että ei ole ladannut.
Suljettu Wlan ei ole tae siitä etteikö sitä joku muu olisi käyttänyt. Meillä salasana annetaan vieraille ja periaatteessa koko suvulla on pääsy nettiimme.
Aiempien Suomessa annettujen tuomioiden mukaan internetyhteyden tilaaja ei ole vastuussa verkkoliikenteensä kautta tapahtuneista rikkeistä, tai rikoksista. Tässä on kuitenkin huono puolustautua jos Hedman Partners on tehnyt selväksi ettei heitä kiinnosta tutkia konettasi ja sitä mitä siellä on ollut. Heillähän on kuitenkin excel taulukko jonka mukaan sinä olet syyllinen!

Petteri Järvinen kirjoitti...

Olisi mukavaa kuulla sinun kantasi siihen miten syytön voi osoittaa syyttömyytensä markkinaoikeudessa. Trolleilla on omat merkintänsä. Syytetyllä ei ole mitään muuta kuin oma sanansa siitä, että ei ole ladannut.

Totta, tässä on ongelma. Rikostuomioon vaaditaan vahva näyttö, mutta markkinaoikeus saattaa katsoa pelkän IP-osoitteen riittävän näytöksi. Jos näin käy, olemme vaarallisilla vesillä ja asiaan pitää puuttua. Nettiliittymissä kun ei ole autojen tapaan haltijavastuuta.

Toistaiseksi en tiedä näin käyneen. Olisi kiinnostavaa kuulla, mikäli joku on saanut markkinaoikeudesta tuomion ilman tunnustamista tai näyttöä laittomasta levityksestä. Pelkkä IP-osoite ei voi riittää näytöksi. Ehkäpä joku toimittaja jaksaa penkoa asiaa tai joku päätöksen saanut ilmoittautuu itse?

Krapulainen kirjoitti...

"Korjasin tekstistä 8500 euron vaatimuksen. Pitäisi nähdä oikeudenkäyntiasiakirjat, miten 600 euron summaan oli päädytty - se kuulostaa samalta kuin muissa kirjeissä, ja mistä 7900 euron lisävaatimus oli tullut."

Päätös löytyy MAO:n sivuilta: http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/paatokset/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/teollisjatekijanoikeudellisetasiat/1467628378764.html

Kantaja haki hyvityksiä pohjautuen jakelulisenssihintoihin, joita olivat sitten "kohtuullistaneet" tuohon 8500 euroon. Eli ns. hatusta vedetty summa. MAO hylkäsi tämän ja päätyi tuomitsemaan kohtuulliseksi hyvitykseksi 50e/sarjan jakso ja 100e/elokuva, jolloin yhteishinnaksi muodostui tuo 600e. Hedman Partners on hakenut valituslupaa KKO:een nimenomaan näiden hyvitysten osalta.

"Toistaiseksi en tiedä näin käyneen. Olisi kiinnostavaa kuulla, mikäli joku on saanut markkinaoikeudesta tuomion ilman tunnustamista tai näyttöä laittomasta levityksestä. Pelkkä IP-osoite ei voi riittää näytöksi. Ehkäpä joku toimittaja jaksaa penkoa asiaa tai joku päätöksen saanut ilmoittautuu itse?"

Päätöksiä tästä vyyhdistä ei ole tuon yhden lisäksi tullut yhtäkään. Kaikki muut tapaukset on joko tuomittu yksipuolisena tuomiona (vastaaja ei ole missään vaiheessa reagoinut haasteeseen mitenkään) tai sovittu (ennen oikeudenkäyntiä, tai yhdessä tapauksessa juuri sen alettua) kantajan ja vastaajan välillä. Yksi uudempi tapaus on nyt käyty loppuun, MAO:n päätös tästä tulee 7.2.

Nämä kaikki tiedot ovat täysin julkisia, jotka saa sähköpostitse MAO:lta pyytämällä liitteineen. Eipä tuohon toimittajia tarvita, jos asia kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti...

Julkisuudessa on ollut useita juttuja tapauksista joissa kirje on mennyt Pihtiputaan mummolle jolla on superhidas modeemiyhteys ja joka vaivalloisesti osaa juuri ja juuri avata nettiselaimen. Heillä ei ole varmasti ollut mitään tietotaitoa tai tarvetta ladata netistä mitään materiaalia. En tiedä onko tälläisiä tapauksia Suomessa viety oikeuteen asti. Osa kirjeen saajista on varmasti maksanut ihan varmuuden vuoksi kirjeen uhkaavan sävyn vuoksi.

Vaimoni sai kirjeen jokin aika sitten. Hän ei ole saanut koskaan edes ylinopeussakkoa, on koulutettu ja vaativassa työssä mutta tunne IT tekniikkaa niin hyvin että osaisi ladata mitään laittomasti – eikä sille ole mitään tarvetta kun käytössä ovat Netflix, HBO ja Ylen Areena sekä vino pino DVD muodossa olevia TV-sarjoja ja elokuvia. Suurin ongelma on ajan löytäminen TV:n katselulle. Vaimoni ei siis ole tyypillinen nettilataaja.

Kirjeitä on tullut useampi kappale, ensin vaatimuskirje ja sitten uhkailevaan sävyyn kirjoitetut muistutuskirjeet. Vielä ei ole tullut kutsua markkinaoikeuteen.

Olen pohtinut miten toimisin mikäli vaimoni saisi haasteen markkinaoikeuteen. Yhdelläkään perheen koneista ei ole p2p ohjelmistoja, nettiyhteytemme on hidas eli latailu ei ole mielekästä verrattuna lailliseen striimaukseen ja yhdelläkään koneella ei ole kirjeessä mainittuja sarjoja tai elokuvia joita olisimme voineet levittää. ”Merkittävä määrä” levittämistä olisi ollut teknisesti mahdotonta hitaan nettiyhteyden takia.

Mielestäni suurin ongelma on kommenteissa mainittu asia ”Rikostuomioon vaaditaan vahva näyttö, mutta markkinaoikeus saattaa katsoa pelkän IP-osoitteen riittävän näytöksi. Jos näin käy, olemme vaarallisilla vesillä ja asiaan pitää puuttua. Nettiliittymissä kun ei ole autojen tapaan haltijavastuuta.”

Mitkä ovat käytännön mahdollisuudet todistaa oikeudessa syyttömyytesi? Emme ole hakeneet operaattorilta tietoja ip osoitteista tietojen tarkistusta varten ja käsittääkseni joka tapauksessa niitä säilytetään vain muutama kuukausi. Kirjeessä väitetään että levitys olisi tapahtunut 2015 joten tietoja ei varmasti enää ole saatavilla eivätkä operaattorit välttämättä luovuta niitä yksityisille.

Kannanko perheen tietokoneet oikeuden istuntoon ja pyydän tuomareita tutkimaan tiedostot paikan päällä? Kuitataanko asia toteamalla että syytetyllä on ollut aikaa formatoida levyt perusteellisesti?

Mitä muita vaihtoehtoja on? En halua palkata lakimiestä ja käyttää tuhansia euroja todistamaan että vaimoni on syytön; vaatimus pelkän ip osoitteen perusteella on absurdi mutta asian käsittely voi vaatia tuhottomasti aikaa ja rahaa. Yksityisetsivän palkkaaminen osoittamaan syyttömyys muilla perusteilla ei ole normaalille kuluttajalle järkevää. On kuitenkin varteenotettava riski että markkinaoikeus tuomitsee automaatiolla pelkän ip osoitteen perusteella ”kun ei ole todistettu syyttömyyttä” ja syyttömyyden todistaminen on joko mahdotonta tai hyvin kallista.


Petteri Järvinen kirjoitti...

Yhdelläkään perheen koneista ei ole p2p ohjelmistoja, nettiyhteytemme on hidas eli latailu ei ole mielekästä verrattuna lailliseen striimaukseen ja yhdelläkään koneella ei ole kirjeessä mainittuja sarjoja tai elokuvia joita olisimme voineet levittää. ”Merkittävä määrä” levittämistä olisi ollut teknisesti mahdotonta hitaan nettiyhteyden takia.

Tuossa oli jo vakuuttava lista syyttömyysolettaman puolesta. Jos tuon latoo markkinaoikeudessa pöytään, päätöksen pitäisi olla selvä ja oikeudenkäyntikulujen mennä kirjeen lähettäjän piikkiin.

Tietääkseni vielä ei ole yhtään korvauspäätöstä, joka olisi tehty pelkän ip-osoitteen perusteella. Pidin sitä vain huolestuttavana mahdollisuutena. Siksi olisi tärkeää, että joku oikeasti väärin perustein kirjeen saanut lähtisi markkinaoikeuteen ajamaan asiaansa. Luulisi, että tätä varten löytyisi jopa halukkaita lahjoittajia alkuvaiheen kuluja kattamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri sanoi:
Kodin wlan-verkon suojaaminen salasanalla on erittäin suositeltavaa kaiken tietoturvan vuoksi. Naapurin salainen piraattikäyttö on vain yksi monista syistä.

Itselläni in avoin WLAN AP, ihan opensource hengessä. Minulla on riittävästi kaistaa ja oma kotiverkko on eri vlanissa, eli eristetty vierailijaverkosta. Vierailijaverkko on vielä priorisoitu alemmalle tasolle kuin kotiverkko. Verkon jakaminen ei ole minulta pois. Läheisessä pubissa, johon verkko kantaa, on luultavasti monta tyytyväistä kävijää kun löytävät ilmaisen verkon jonka kautta surffata samalla kun nauttii tuopillisen tms...

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on kuva, että ADSL-yhteyden DHCPllä saaman ip-osoitten vuokraaika on 30 minuuttia. ADSL-modeemi käyttää tietysti tuota samaa osoitetta, mutta jos latauksen jälkeen sammuttaa modeemin niin osoite tulee muille ihmisille käytettäväksi välittömästi jos osotteista on pulaa tai siellä on määritelty grace period esim 1 tunti.

ISP DHCP-poolin koot ovat yleensä 1024 osoittetta, niin on mahdollista, että kun pyydetään ip-osoitteen haltijan tietoja niin omistaja on jo muuttunut.

Näitä kun sitten kaivetaan logeista esiin niin inhimillinen virhe on mahdollinen vaikka haku suoritetaankin tietokannasta koneellisesti.

Loki saattaa olla eri aikavyöhykkeiden kellonajoilla ja on kesä ja talviaikaa verrattuna selvityspyynnön toimittajan antamaan ajankohtaan. Nämä skannaajat eivät välttämättä ole Suomessa vaan toimittavat kuvakaappauksen skannausohjelmasta, jonka kello toivottavasti on oikeassa ajassa.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri sanoi:
"Tietääkseni vielä ei ole yhtään korvauspäätöstä, joka olisi tehty pelkän ip-osoitteen perusteella. Pidin sitä vain huolestuttavana mahdollisuutena. Siksi olisi tärkeää, että joku oikeasti väärin perustein kirjeen saanut lähtisi markkinaoikeuteen ajamaan asiaansa. Luulisi, että tätä varten löytyisi jopa halukkaita lahjoittajia alkuvaiheen kuluja kattamaan."

Väärin perustein kirjeen saaneella ei ole perusteita vetää asiaa markkinaoikeuteen, koska hän ei ole kirjeen saadessaan menettänyt mitään eikä ole minkäänlaisessa sopimussuhteessa sen lähettäjään. Ainoa tapa, jolla väärin perustein kirjeen saaja voisi päätyä markkinaoikeuden eteen on jos Hedman tai muu trollifirma haastaisi hänet, mutta tämä edellyttäisi sitä että kirjeen vastaanottaja pitäisi todisteet syyttömyydestään omana tietonaan ja tarkoituksellisesti "näyttäisi syylliseltä" riittävän vakuuttavasti jotta lakimisfirma luulisi haastetta tehdessään voivansa voittaa. Ja silloinkin, ainoa kiusa mitä trollille voi aiheuttaa on pistää heidät kustantamaan oikeudenläyntikustannukset, koska virheellisestä laskutuksesta ei ole tietääkseni mitään oikeutta korvauksiin ellei voida todistaa että kyseessä on tahallinen teko.

Trollit eivät haasta markkinaoikeuteen kuin tapauksia, joissa he ovat etukäteen kohtuullisen varmoja voitostaan, eli selkeästi syyttömiä pihtiputaan mummoja emme tule siellä ikinä näkemään.

Jälleen krapulainen kirjoitti...

"Tietääkseni vielä ei ole yhtään korvauspäätöstä, joka olisi tehty pelkän ip-osoitteen perusteella. Pidin sitä vain huolestuttavana mahdollisuutena. Siksi olisi tärkeää, että joku oikeasti väärin perustein kirjeen saanut lähtisi markkinaoikeuteen ajamaan asiaansa. Luulisi, että tätä varten löytyisi jopa halukkaita lahjoittajia alkuvaiheen kuluja kattamaan."

Kuten tuossa edellisessä viestissä sanotaan, tätä ei tule ikinä tapahtumaan. Minkä tahansa julkisuudessa olleen väitteen mukaan kirjeitä on lähtenyt "montakymmentä tuhatta" - oletetaan nyt hetki, että se on se pienin mahdollinen, eli 20 000. Markkinaoikeuteen on viety tähän mennessä yhteensä 22 kappaletta neljän vuoden aikana. Kaikissa kantajan edustajana on ollut Hedman Partners. Näistä yksi on käyty loppuun, yksi odottaa päätöstä, loput on sovittu tai vastaajan passiivisuuden myötä tuomittu yksipuolisena. Tämä on fakta.

Näiden asianhaarain valossa ongelma ei ole se, tuleeko haastetta markkinaoikeuteen, vaikkei välttämättä ole väitettyä tekoa tehnyt. Ei tietenkään tule. Oikeuteen viedään pelotevaikutuksen luomiseksi vain "varmoja" tapauksia muutama vuosittain, eli todisteita on reilusti enemmänkin kuin pelkkä IP-osoite. Ongelma ei nähdäkseni ole MAO:n päätökset oikeudenkäynneissä, vaan MAO:n päätökset tietojenluovutuspäätöksissä. Suomalainen kun lopulta on niin tyhmä, että virallisen näköinen lappu "jostain lakijutusta tai jotain" riittää n. 30% kohdalla siihen, että pyydetty summa maksetaan. Oli syyllinen tai ei.

Ihan knoppitietona kerrottakoon vielä, että markkinaoikeus käsittelee vuodessa alle 1000 asiaa. Juttuja on jonossa ja tuo (alle) tuhat on teoreettinen maksimi sille, mikä on mahdollista. Näistä jutuista n. 1% liittyy TO-asioihin. Näistä jutuista jälleen n. 1% liittyy TO-kirjebisnekseen.

Ongelma on kirjeiden lähettelyn mahdollistava laki ja auktoriteettipelkoiset ihmiset, ei MAO:n tuomiot. Paitsi sen tietojenluovutuspäätöksen osalta.

Tapz kirjoitti...

Muutaman satasen ylinopeussakossa vaaditaan kuva siitä, kuka autoa ajoi. Tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien eurojen kustannukset aiheuttavassa tekijänoikeuskiistassa riittää, että joku on käyttänyt verkkoasi tekijänoikeussuojatun materiaalin jakamiseen. SIllä ei ole väliä olitko se oikeasti sinä tai tapahtuiko se edes todella sinun verkossasi. Koska nämä lataajat eivät käytännössä kuitenkaan ostaisi lataamaansa sarjaa, voisi lain aivan hyvin muuttaa suojaamaan kuluttajaa. Netflixin yms. aikakaudella tekijänoikeuksienhaltijoiden liiketoiminta pyörii vallan mainiosti, vaikka muutama teini valitsisi vaikeamman ja laittoman tavan katsoa sisältöä. Yksilön oikeusturvan pitäisi aina mennä yritysten edun edelle. Taisi jonkin yrityksen edustaja lobata hyvin erästä asioista ilmeisesti mitään ymmärtämätöntä missikansanedustajaa, jonka mukaan laki on nimetty.

Huolestunut kirjoitti...

Nyt kirjoitan tämän anonyymina vaikka mieleni tekisi käyttää nimeäni. Ongelmana asiassa on se että jos olet eri mieltä trollien ja MaO:n kanssa - leimaudut helposti piratismia suosivaksi.

Mielestäni asiassa on muutama erittäin huolestuttava piirre:

- Trollit tunnustavat itse että kysymys on bisneksestä - se väheneekö (ja itse asiassa sitähän he eivät edes toivo) luvaton jakaminen ei heitä kiinnosta - ja sitä tehdään ampumalla isolla pyssyllä ja toivovansa (esim. jutussa mainittua 30%) maksajia. Ovat ko. uhkauksen saaneet syyllisiä tai eivät

- MaO ja operaattorit toimivat mielestäni (ainakin tällä hetkellä) EU-tuomioistuimen päätöstä vastaa jossa IP-osoitetietojen tallentaminen ja henkilöiden yksilöiminen edellyttää esim. laskutusperustelua tms... Rikospuolella puhutaan jos sitten todella vakavista rikoksista.

- MaO ei jaksa/huvita/kiinnosta/viitsi/osaa tarkistaa kaikkien osoitepyyntöjen todellisuutta vaan luovuttaa ne rennosti trolleille (jotka mahdollisesti luovuttavat niitä laittomasti vielä toisilleen). Kukaan ei valvo esim. Saksassa olevan yrityksen toimintaa joka näitä tietoja käyttää joka on tietosuojamielessä iso ongelma koska niiden perusteella voidaan muutenkin EU-tuomioistuimen päätöksen vastaisesti profiloida kaikkia niitä keiden osoitteet listalla ovat

- Kukaan ei ole kyseenalaistanut näiden valvontafirmojen ohjelmistojen toimivuutta - niihin uskotaan silmät kiinni kunhan ko. yrityksen omat asiantuntijat vain näin kertovat. Se näkyykö vaikka Petteri Järvisen ip-osoite swarmissa ei vielä kerro mitään siitä kuinka paljon (vaiko mitään) latauksesi aikana olet jakanut -> eli kuinka merkittävä rikkomuksesi on

- Viimeiseksi miten näiden lakimieyrityksien "kuluja" valvotaan... En oikein jaksa uskoa että kulut on jaettu kaikkien kirjeiden saajien kesken (tai sitten tehdään maailman tehottomammin hommia) ;)

- Pidän toimintaa erittäin arveluttavana ja samalla kuitenkin olen sitä mieltä että tekijänoikeusmateriaalia laittomasti käyttävät pitäisi saada kiinni. Ei kuitenkaan näin...

Markus kirjoitti...

Tapz... Ja muutkin. Tässähän onkin tämä ongelma. Myös liikenteessä ollaan tekemässä jättimullistusta rangaistuksiin. Pöydällä on jo esitys, missä liikennerikkeetkin muutettaisiin hallinnollisiksi rikkeiksi nykyisen rikoskäytännön sijaan. Näin ollen valtiollekin on helpompaa ja halvepaa rätkiä "valvontamaksuja" kun asia on siviiliasia, ei rikosasia. Tämä kaikki taasen johtuu EU:sta. Kun Suomi kärysi monessakin eri asiayhteydessä nk. tuplarangaistuksen käytöstä. Aikaisemmin valtiokin rankaisi kansalaisia kahteen kertaan, esimerkiksi verotusasioissa yms. Tuli rikosrangastus petoksesta ja tämän lisäksi piti vielä maksaa veromätkyt. EU-laki ei ole tätä sallinut ja Suomi jäi kiinni housut kintuissa. Useita ihmisiä oli rangaistu kahteen kertaan. Nyt valtio joutuu tekemään valintoja, kumpi on kannattavampaa. Hoitaa asia hankalana todisteltavana rikosasiana josta kuitenkin vahingonkorvaus ja rangaistus voi olla pieni. Vai hoitaa asia siviilikanteena ja määrä jonkin sortin "valvontamaksu" joka voikin sitten olla ihan mitä tahansa koskaan päätetään. Suomi on ottanut jälkimmäisen linjan. Yhä enenevissä määrin nykyisiä rikoksia tullaan siirtämään siviilipuolella "pikaoikeuteen" missä voidaan hepposin "todistein" hakata nuija pöytään ja kuitenkin tehdä massiivinen taloudellinen rangaistus. Suoranaisia rikosrangaistuksiahan näissä ei voikaan määrätä, mutta eihän valtio sitä haluakaan. Vangit on kalliita ylläpitää. Kansalainen voi aina tehdä valinnan ja "istua" hyvinkin isot rangaistukset. Siviilipuolella ei istumista tule, mutta hyvin pitkä ulosottokierre kylläkin. Nykyisin kun rahatkin voidaan napata kätevästi tililtä on valtion valinta selvä. Ihan eri asia onkin, onko vangit nyt sitten halvempia vai kansalaiset, joilla on niin suuria "vahingonkorvauksia" kaiken ihme "rikkeistä" ettei ole enää mitään menetettävää... Voi käydä vielä ohraisesti tämän tien valittua. Siis esimerkkinä: jos sinulla on jo sadantonnin velat kaksikymppisenä jostain mukarikoksesta kun on pari CD:tä jaellut niin mitä hiton väliä sillä on vaikka tulisi toinenkin mokoma vielä. Ei tällainen mihinkään töihin enää koskaan mene ja tulee olemaan lopun ikänsä valtion elättinä. Sikäli näitä kannattaisi valtionkin ihan oikeasti miettiä. Että kannattaako jo nuorella iällä laittaa ihmiset tilanteeseen jossa ei ole enää mitään menetettävää...

Tapz kirjoitti...

Olen sitä mieltä, että tekijänoikeusmateriaalia laittomasti jakavia ei ole edes tarve saada kiinni. Suuri enemmistö hakee sisällön kjitenkin sieltä, mistä sen helpoiten saa. Tässä ollaan nyt enemmän välikäsien, kuin tekijänoikeuksien haltijoiden asialla.

Jonkun kannattaisi viedä tämä IP-osoitteiden jakelu EU-tuomioistuimeen. Päätös voi viedä vuosia, mutta Suomessa harvemmin laidansäädäntöä saadaan kuntoon, ennenkuin EU älähtää.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos siis saat postissa kirjeen, jossa on epämääräinen vaatimus maksaa 600 €, voit joko maksaa summan kiltisti tai selvittää vaatimuksen laillisuuden. Jälkimmäinen maksaa 32000 €. Tuntuuko oikeudenmukaiselta?"

Jos kertoo olevansa ulosotossa oleva ja toimeentulotuella elävä, lakitoimistot eivät yleensä uskalla viedä asiaa oikeuteen. Tällöin tuomiona voi kyllä olla vaikka 32 000 euron oikeudenkäyntikulut hävinneelle, mutta jos hävinnyt on varaton, niitä ei koskaan makseta. Ulosotossa pysyvästi olevien kansalaisen oikeuteen haastanut lakitoimisto voi tällöin tosiasiassa vain hävitä taloudellisesti oikeudessa: jos se voittaa tapauksen, korvauksia ei makseta - ja jos kansalainen voittaa, se joutuu maksamaan kansalaiselle jotain. Oikeuteen haastetaan vain työssä käyviä tai varakkaita. Vastaava pätee konkurssiuhan alla oleviin firmoihinkin. Harva niitä oikeuteen uskaltaa haastaa, koska kanteen nostaja kärsii todennäköisesti kummankin mahdollisen oikeuden ratkaisun kohdalla taloudelliset tappiot.

jeejee kirjoitti...

Tätä voisi miettiä siltä kannalta että mitä pieni ihminen voi tehdä todistaakseen syyttömyytensä jos saa tälläisen kirjeen?

Itse työskentelen IT-alalla, webbiin liittyvät asiat ovat ihan arkipäivää mutta jos äkkiseltään syytettäisiin että "Koneesi IP -osoitteesta on jaettu elokuvia marraskuussa" niin en oikein keksi mistä lähtisin edes liikkeelle.

Jos olisi joku yhtä epämääräinen syyte vaikka pahoinpitelystä tai jostakin auton kolmimisesta, niin voisin ainakin selvitellä kenen kanssa ja missä olen oillut liikkeellä niihin aikoihin.

Markus kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Markus kirjoitti...

Minä nyt ihmettelen, että mistä lähtien tämä maa on niin alas vajonnut, että täällä syyttömien pitäisi alkaa syyttömyyttään todistelemaan. Se kuka syyttää, hoitakoot todistelun. Syytön kunnes toisin todistetaan. Vai mihin tämä länsimainen perusprinsiitti on kadonnut. Mitä väliä sillä on MIKÄ oikeuden nimi on. Olkootkin hallinto/markkina tai mikälie-oikeus yhtä kaikki OIKEUSistuin sekin on ja sama prinsiitti pitää sieläkin päteä. Jos taas syyttävällä osapuolella ei ole näyttöä syytteensä tueksi, silloin homman pitää kuivua kasaan. Suomessa on yhä enenevissä määrin outoa käännettyä todistustaakkaa. Ei tällainen peli vetele. Vaikka suomi sooloilee näitä omiaan, ei tämä ainakaan EU:ssa läpi mene. Mihis ne perustuslait, tuomarinohjeet ja allekirjoitetut kansainväliset sopimukset on kadonnut? Kummallinen maa.

Tapz kirjoitti...

Johtuu ihan siitä, että poliitikot ovat täysin kuutamolla asioista ja yritysten lobbarit vievät heitä mennen tullen. Jostain vienninedistämismatkoista nousee kauhea meteli, mutta ketään ei kiinnosta kansalaisten oikeusturva. Olisi hieman tiedotusvälineilläkin itsetutkistelun paikka.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Muistetaan nyt kuitenkin, ettei markkinaoikeus ole ainakaan vielä tuominnut ketään, joka olisi kiistänyt piraattilevityksen. Toistaiseksi se on vasta potentiaalinen uhka, koska riita-asiassa ei tarvita syyllisyyden tueksi yhtä vahvaa näyttöä kuin rikosoikeudessa.

Kun asiasta on noussut näin laaja julkinen keskustelu, jossa IP-osoitteen todistusvoima ja verkon "lainaaminen" on tullut laajasti esille, en usko MaO:n jatkossakaan ratkaisuja yksin IP-tiedon perusteella.

Anonyymi kirjoitti...

Suomalainen on tyhmä kuin vasemmanjalan saapas, sanontahan kuuluu,että suomalainen syntyy vain maksaakseen veroja,ei elämään ja rahat pois saa näiltä uunoilta helposti ;)

Anonyymi kirjoitti...

Näissä jutuissa (kuten muissakaan jutuissa) ei kysymys todistustaakan jaosta ole niin mustavalkoinen kuin täällä joissakin kommenteissa annetaan ymmärtää. Suomen oikeusjärjestelmässä on voimassa ns. vapaa todisteiden harkinta. Selvänä lähtökohtana on, että riita-asiassa kantajan (ja rikosasiassa syyttäjän) tulee näyttää vaatimuksensa toteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastaaja voisi pysytellä täysin passiivisena varsinkaan silloin, kun kantajalla on jotakin näyttöä vaatimuksensa tueksi. Sellaisessa tilanteessa vastaajalla olisi hyvä olla uskottava (tai edes mahdollinen) vastaselitys ja tätä tukeva näyttö, joka antaisi kantajan todisteille muun selityksen kuin mitä kantaja väittää.
Näissä tapauksissa Hedmanin keskeisin näyttö on IP-osoite, joka on vastaajan hallussa. On selvää, että jos vastaaja, joka on vaikkapa yksin asuva teekkari, ei millään tavalla puolustaudu, niin vapaan todisteharkinnan puitteissa kantajan todisteen merkittävyys kasvaa. Sen sijaan jos vastaaja onkin ns. pihtiputaan mummo, joka kertoo, että hänen taloudessaan on alivuokralaisena 10 datanomi-opiskelijaa, jotka jakavat mummon nimissä olevan wlan-yhteyden, ja esittää näistä seikoista todisteita, niin kantajan avaintodiste menettää lähes täysin merkityksensä. Siten sama todiste voi muista olosuhteista riippuen olla lähes ratkaiseva tai tyystin merkityksetön.
Tästä syystä ei kannata tuudittautua ajatukseen, että syyttömän ei tarvitse tehdä mitään, tai että sekä joka vaatii, esittäköön näytön. Vapaan todisteharkinnan järjestelmässä mitään tekemättömyyskin voi saada merkitystä ratkaisevalla tavalla.

Tapz kirjoitti...

Mikä on se todiste, jonka kaikki päivät koneen ääressä istuva ohjelmistosuunnittelija voi esittää oikeudelle? Hän lienee automaattisesti syyllinen, kun taas pihtiputaan mummon ei välttämättä tarvitse edes avata suutaan oikeudessa. Ei oikein tunnu siltä, että oikeus on sama jokaiselle ihmiselle. Kyllä syyttäjältä pitäisi vaatia jotain konkreettisempaa, kuin IP-osoite ja jonkun epämääräisen yrityksen torrent-logitietoja. Jos mitään konkreettisempaa ei ole tarjolla, niin syyte pitäisi automaattisesti hylätä. AIka kevyin eväin tässä ollaan satunnaisia teinipiraatteja metsästämässä.

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvin ollakin, että jos kantajan/Hedmanin (syyttäjä ei ole mukana näissä jutuissa) ainoa todiste on IP-osoite ja kolmannen osapuolen selvitys torrent-logitiedoista, niin kanne hylätään (olettaen tietysti että vastaaja vaivautuu sen edes kiistämään).
Tarkoitinkin lähinnä sitä, että siihen ei kannata sokeasti luottaa, ainakaan tässä vaiheessa, kun sellaista ratkaisua ei vielä ole oikeudessa tehty.
Jos oletetaan tilanne, jossa oikeasti syyttömän henkilön IP-osoite on jostakin syystä päätynyt Hedmanin listalle, niin rohkenen väittää, että sen osoittamiseksi löytyy keinoja. Lähes aina olosuhteissa on jotakin seikkoja, joilla kantajan väitteen pystyy kumoamaan tai ainakin riittävästi horjuttamaan. Todella huono tuuri pitää olla, jos latausten kellonajoista, omasta olinpaikasta kyseisenä hetkenä, omaan koneen logitiedoista tai vaikka läpikotaisesta forensiikkatutkimuksesta tai muiden henkilöiden todistelusta ei saa mitään tukea omalle väitteelleen. Tästä tietysti aiheutuu kuluja ja vaivannäköä, mutta kun kanne hylätään, niin kantaja maksaa oikeudenkäyntikulut. Tämä on ehkä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään ja toivoa parasta.

Tapz kirjoitti...

Itse vaatisin korvausta menetetystä työajasta, henkisestä kärsimyksestä ja maineentahraamisesta, jos joutuisin näkemään hirveän vaivan todistelussa. Luin lehdestä tapauksesta, jossa henkilö oli joutunut hankkimaan operaattorilta todelliset IP-osoitetiedot, koska operaattori oli vahingossa antanut väärän ihmisen tiedot. Noita tietoja on vaikea saada operaattorilta ja kuinka moni osaa niitä edes lähteä pyytämään? Paljon tuossa todistelussa on nyt kiinni siitä miten pätevä asianajaja sattuu olemaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Itse vaatisin korvausta menetetystä työajasta, henkisestä kärsimyksestä ja maineentahraamisesta"

Mistään näistä et valitettavasti saisi korvausta nyt puheena olevissa jutuissa. Asianajajan palkkio ja muut oikeudenkäyntikulut (kuten todistajanpalkkiot, asiantuntijan palkkiot, viranomaismaksut, jne.) tulevat hävinneen osapuolen korvattavaksi, mutta eipä juuri muuta. Toki niistäkin voi kertyä paljon maksettavaa, kuten jo päättyneessä jutussa nähtiin.

Tapz kirjoitti...

Ainakin kun olin todistajana liikenneonnettomuudessa, minulla olisi ollut oikeus vaatia korvausta menetetystä työajasta. Minulta kysyttiin haluanko tehdä niin. Silloin en halunnut, mutta tekijänoikeusmafian tapauksessa ehdottomasti haluaisin.

Anonyymi kirjoitti...

Todistajana oletkin eri asemassa kuin vastaajana. Todistajalla on lain mukaan oikeus saada korvausta ansionmenetyksestä sekä lisäksi matkakulut ja päivärahat. Nämä maksetaan valtion varoista, mutta vain säädettyyn enimmäisrajaan saakka. Ansionmenetyksestä korvataan enintään 80 euroa/vrk ja esim. matkakulut korvataan halvimman julkisen kulkuneuvon taksan mukaan, mikä yleensä tarkoittaa korkeintaan seutulipun hintaa. Puhutaan siis käytännössä yleensä muutamasta kympistä.

Tapz kirjoitti...

Kummallista, että todistajille korvaukset ovat minimitaksan mukaan, mutta lakimiehet voivat laskuttaa ihan mitä huvittaa. Jotenkin tämä Suomen oikeusjärjestelmä on ihan vinksallaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Asianajajan laskutus on sopimusasia hänen ja asiakkaansa välillä. Jos juttu voitetaan, oikeus päättää paljonko katsotaan kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi ja tuntien määräksi. Yhteiskunta ei siten korvaa mitä tahansa edes jutun voittaneelle.

Todistajalle korvataan minimaalisesti, mutta ainakin rikostapauksissa vastaaja voi vaatia ns. asianosaiskorvauksia, jos on käyttänyt runsaasti omaa aikaa jutun selvitettelyyn ja voittaa sen.

RamiRaamattu kirjoitti...

Raamattua tai Koraania reitittimen päälle ja turvallisuus on taattu.
Raamattu estää ns. Perkeleen voimien toiminnan täydellisesti.
https://moontv.fi/ohjelmat/teknologia/miten-suojaudut-poliisin-ja-rikollisten-haittaohjelmilta

Anonyymi kirjoitti...

"Asianajajan palkkio ja muut oikeudenkäyntikulut (kuten todistajanpalkkiot, asiantuntijan palkkiot, viranomaismaksut, jne.) tulevat hävinneen osapuolen korvattavaksi, mutta eipä juuri muuta. Toki niistäkin voi kertyä paljon maksettavaa, kuten jo päättyneessä jutussa nähtiin. "

Tuota ei voi oikein luvata. Suomessa lain mukaan hävinnyt maksaa riita-asioiden oikeudenkäyntikulut selvissä oikeustapauksissa. Suurin osa oikeudessa olevista riita-asioista on sellaisia. Mutta aidosti epäselvissä tapauksissa tuomioistuin voi katsoa, että hävinneellä voi olla ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, ja tuomioina voi olla oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta olla silloin se, että voittanut maksaa osin tai kokonaan omat oikeudenkäyntikulunsa. Esim. kosteusvaurioisten talojen kauppoja koskevat riidat ovat usein niin epäselviä, että oikeudenkäyntikuluja ei sälytetä pelkästään hävinneelle osapuolelle. Vastaavasti piratismiasioissakin lienee tilanteita, joissa oikeudenkäyntikulut saatetaan määrätä jaettavaksi toisinkin kuin kokonaan vain hävinneen kontolle. ja ylipäätään Suomessa lain mukaan korvataan vain tarpeelliset oikeudenkäyntikulut. Jos jossain pikkuasiassa ilmoittaa asiasta aiheutuneen 100 000 euron oikeudenkäyntikulut, tuomari ei saa hyväksyä siitä kuin tarpeelliseksi näkemänsä osa oikeudenkäyntikuluiksi, eli vaikka x tunnin työpanoksen. Kohtuullistamisia ei kauhean usein tehdä, mutta joidenkin härskien asianajotoimistojen kohdalla niitä tuomarit joutuvat tekemään, kun ne muuten laittavat älyttömiä tuntimääriä ja hintoja vastapuolten korvattaviksi, joilla ei ole mitään tekemistä asian työmäärän kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

"...tuomioina voi olla oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta olla silloin se, että voittanut maksaa osin tai kokonaan omat oikeudenkäyntikulunsa..."

Tämä pitää tietysti paikkansa, mutta "häviäjä maksaa" on silti pääsääntö.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen voi vaikuttaa myös se, jos voittaa (tai häviää) jutun vain osaksi. Esim. tuossa jo ratkaistussa Hedman-tapauksessa alkuperäinen hyvitysvaatimus oli 8.500 euroa, mutta tästä tuomittiin maksettavaksi vain 600 euroa. Yleensä mitä suurempi osa vaatimuksesta hylätään, sitä todennäköisempää on, että häviäjä ei joudu maksamaan ainakaan kaikkia voittajan oikeudenkäyntikuluja.

Markkinaoikeus kuitenkin katsoi, että asia (eli hyvityksen suuruus 0 - 8.500 euroa) koskee ainoastaan harkinnanvaraista seikkaa, jolla ei ole sanottavaa vaikutusta asianosaisten oikeudenkäyntikulujen määrään, ja tuomitsi täyden korvauksen voittajalle. Tämä oli ehkä jossain määrin yllättävää, mutta toki oikeudenkäymiskaari antaa siihen mahdollisuuden.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Petteri ja kiitos hyvästä blogista!

Katso tuo muron juttu. Nimimerkki Grim_Reaper kirjoittaa. Mitä mieltä olet?


https://murobbs.muropaketti.com/threads/hedman-partnersilta-kiristyskirje.1213329/page-841



Anonyymi kirjoitti...

Tämä juttu näyttää nyt erityisen vakavalta.
Ilmiön tukipilarina on saksalainen valvontajärjestelmä, jonka omistajilla on ilmeisesti omistuksellisia kytköksiä myös P2P oikeuksia omistaviin yhtiöihin, jotka toimivat osin veroparatiiseissa.

Valvontajärjestelmä ole viranomaisjärjestelmä tai ulkopuolisen riippumattoman tahon valvonnassa oleva järjestelmä. Sen datan keruun menetelmän keinot ja laatu voidaan kyseenalaistaa helposti jo lähtökohtaisesti. Tässä markkinaoikeudelle luovutettujen ”leikkaa-liimaa” – useiden työvaiheiden – excel-taulukoiden koostaminen perustuu siis jo lähtökohtaisesti erittäin hataralle pohjalle. Mitä se sitten on näiden useiden työvaiheiden jälkeen. Jo pienikin mahdollisuus, että järjestelmää tai sen tuottamaa dataa voidaan peukaloida, mitätöi sen todistevoiman oikeusistuimessa.

Sitten kun otetaan huomioon, että valvontaa suorittava yritys saattaa osallistua aktiivisesti materiaalin levittämiseen. ( Muro- sivuston Grim_Reaper – nimimerkin kirjoitus).

Tämän järjestelmän ja datan pohjalta markkinaoikeus on antanut Suomessa toimiville P2P-oikeuksien edustajille (Adultia, Hedman Partners jne) tuhansittain jopa yhdellä päätöksellä suomalaisten henkilötietoja.

”Lain mukaan yhteystietoja voidaan siis luovuttaa vain, jos joku yksittäinen tekijänoikeuden loukkaus on ollut riittävän suuri, alkuperäisen tekijän oikeuksia ajatellen” Tähän onkin viitattu jo usein. ”Markkinaoikeus tekee siis luovutuspäätöksen ilman varsinaisia todisteita”

Onko kysymys harhautuksesta, petoksesta? Onko taustalla rahanpesua?

Rikkooko markkinaoikeus lakia? Miten näin huolimaton toiminta voi olla mahdollista?
Minkälaista ammattitaitoa ja moraalia he edustavat? Samanlaista moraalia kuin entinen markkinaoikeuden asiantuntija-juristi Viljakainen, joka pyörittää tekijänoikeuskirje-liiketoimintaa, jonka taustalla on veroparatiisiyhtiöt Seychelleillä ja Dominikaanisessa tasavallassa.

Onko markkinaoikeus rikkonut lakia? Virkarikos, törkeä huolimattomuus?

Kirjeitä lähetetään jopa kymmeniä peräkkäin.

Onko kysymys kotirauhanrikkomisesta, häirinnästä, petoksen yrityksestä?

Turre Legal edusti Flintiä oikeudessa. Todistusaineisto perustui myös tähän valvontajärjestelmään. Tämä voitaisiin mielestäni julistaa kelvottomaksi todisteeksi. Vastaajan häviö tuo Turrelle merkittävää taloudellista hyötyä. Turren toiminta on teatteria. Hänen filmiklippinsä Turren internetsivustolla on kammottavaa vastenmielistä tragikomediaa.

Katsokaa itse !
https://www.youtube.com/watch?v=NYtlBH9UeI8&feature=youtu.be


Oikeusmurha ja/ vai Petos? Asianajajan hyvä tapa?

Jos olisi mahdollista, niin KO:n pitäisi purkaa koko tuomio.

Markus kirjoitti...

Mä en nyt oikein ymmärrä. Jos EU-oikeuden mukaan IP-osoitteita ei saa operaattorin toimesta säilyttää muuten kuin palvelun laadun varmistamiseksi, sekä laskutuksen vuoksi. Miten voi olla mahdollista, että suomalainen oikeusistuin määrää luovuttamaan näitä tietoja mitä ei pitäisi edes olla tallessa? Eikö täällä Suomessa jo viimeinkin uskota, että nyt ollaan Euroopan Unionin jäseniä ja Euroopan Unionin lakien alaisia, ja alettaisi tässäkin korpikylässä viimeinkin noudattamaan niitä lakeja ja määräyksiä mitä EU:ssa on. Vaihtehtona voidaan tietysti kysyä, miksi siihen sitten koskaan liityttiin jos kerran mitään ei kuitenkaan noudateta?

Tämäkin on mielenkiintoinen kysymys, mikä markkinaoikeuteen voisi siinä istunnon yhteydessä esittää. "miten tuolla yksityisellä yrityksellä voi olla tieto, mitä ei pitäisi ensinkään olla tallessa tai mahdollista luovuttaa", "miten suomalainen oikeusistuin voi kävellä EU-lain yli?".

petrip kirjoitti...

EU oikeuden mukaan pitää tallentaa IP-osoite. operaattori on eriasia kuin weppi-palvelu

https://en.wikipedia.org/wiki/Telecommunications_data_retention#European_Union

6kk min pitää tallentaa osoitteet

Anonyymi kirjoitti...

Ymmärrän että lataaminen ja jakaminen on laitonta ja elokuvien tekijöiden tulee saada työstään palkka. Nuo korvaukset eivät ole missään suhteessa rikoksen vakavuuteen. Mielestäni rikoksen vakavuus on verrattavissa esimerkiksi näpistykseen tai liputta matkustamiseen. Jos dvd-elokuvan varastaa kaupasta niin varas saa siitä pienet sakot. Jos elokuvan lataa netistä niin kustannus voi olla satoja tai tuhansia euroja.

Pieni osa lataajista jää kiinni ja valvonta on yhtä vaikeaa kuin tv-maksun valvonta aikoinaan. Siksi tekijänoikeuksien omistajien toiminta perustuu pelotteluun. Mitä jos HSL haluaisi vähentää liputta matkustamista nostamalla tarkastusmaksun 10000 euroon? Se olisi yhtä järjetöntä kuin tekijänoikeuskorvauksilla pelottelu ja rahastaminen.

Tapz kirjoitti...

Lataaminen ei Suomessa ole laitonta, jakaminen on. Mutta varoittavia esimerkkejähän tässä haetaan, koska vain amatöörit lataavat/jakavat ilman VPN:ää tai Tor:ia.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Itselle lataaminen rinnastuu näpistykseen. Toisille jakaminen on eri asia, vahinko riippuu lataajien määrästä. HSL-vertaus liputta matkustamisesta ei toimi. Se toimisi, jos joku voisi tuoda linjalle omia vaunuja ja tarjota niillä ilmaiskyytejä pysäkillä odottaville muille matkustajille.

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus Tapz "Lataaminen ei Suomessa ole laitonta, jakaminen on. Mutta varoittavia esimerkkejähän tässä haetaan, koska vain amatöörit lataavat/jakavat ilman VPN:ää tai Tor:ia."

Lataaminen on laitonta, mutta ei rangaistavaa jos tarkkoja ollaan. Tuo ei kuitenkaan estä vastapuota hakemasta vahingonkorvausta, joka voisi olla tuotten käypähinta Suomessa.

Anonyymi kirjoitti...

"Lataaminen on laitonta, mutta ei rangaistavaa jos tarkkoja ollaan."

Väärin.

Ainoastaan laittomasta lähteestä lataaminen on laitonta, ja silloinkin lähteen laittomuuden pitää olla ilmeistä.

Tapz kirjoitti...

Tekijänoikeusmafian toimista tulee usein kuluttajalle kuva, että kaikki lataaminen on laitonta, ja että he haluaisivat pitää kultakimpaleensa kassakaapissa piilossa. Olen aina ollut sitä mieltä, että tehokkain tapa ehkäistä piratismia on tehdä ostamisesta riittävän helppoa ja halpaa. Hyvä esimerkki on Spotify. Se käytännössä lopetti musiikkipiratismin. Jos Netflixin olisi kannattavaa pitää kaikki uusimmatkin elokuvat ja sarjat katsottavissa palvelussaan 10-20e/kk hintaan, niin piratismi loppuisi samantien. Pari hölmöä teiniä saattaisi silloin tällöin latailla torrentilla, mutta sillä ei olisi käytännössä mitään merkitystä. Nyt ihmiset pitävät Netflixin hintaa liian korkeana, koska siellä on vain pieni valikoima vanhoja elokuvia. Syy on tietysti sisällöntuottajien loputon ahneus ja tarve myydä vähän kalliilla mieluummin, kuin paljon halvalla. Itse voisin maksaa 20e/kk, jos katsottavissa olisivat aina tuoreimmat elokuvat. Todennäköisesti Netflixin ja Applen itse tuottaman sisällön myötä vanhat jättiläiset tippuvat kelkasta kokonaan. Suorastaan toivoisin sitä.

Osmo kirjoitti...

USA:ssa tosiin tavallinen kansalainenkin voi tehdä rahaa oikeudessa. Siellä periaate on, että kukin maksaa omat kulunsa. Siksi kansalainen voi haastaa firman oikeuteen riskeeraamatta kaikkea. Suomessa oleva häviäjä maksaa kulut on ongelma, etenkin, kun voittajaksi katsotaan se, joka saa alle 10 % vaateistaan läpi. Tämä mahdollistaa suoranaisen kiristämisen ja rikkoo oikeusturvan. Mitä, jos kauppias vaatisi myymälävarkaalta tonnin korvausta ja uhkaisi siviilikanteella?

Mitä, jos tekisi vastatarjouksen, jos vastaisi oikeuden linjaa. Katsoisiko oikeus silti häviäjäksi? Entä, jos maksaisi ko. summan.

Unknown kirjoitti...

Tuli tänään mieleen..
Matkustan usein junalla Helsinki - Rovaniemi - Helsinki yöjunalla ja samalla lataan elokuvia ja sarjoja torrent ohjelmalla, juna WIFI kautta.
Matkustan linja-autolla Helsinki - Tampere tai Jyväskylä - Helsinki ja taas lataan sarjoja ilmaisen WIFI kautta.
Saako VR tai linkkari firma mahdollisesti kirjeen lakitoimistolta?

Markus kirjoitti...

http://www.hs.fi/talous/art-2000005078685.html Tuli tänään uutisissa aika rajukin ennakkoratkaisu, että ip-osoite ei todella ole tarpeeksi luotettava osoittamaan rikoksen tekijää. Näin ollen tästedes riittää vain yksinkertaisesti kiistää tehneensä kyseistä rikosta. Eli ihan niin kuin kaikessa oikeudenkäytössä asian pitääkin olla. Vain rikoksen tekijä voidaan tuomita. Ja tämä pitää aukottomasti todistaa.

Anonyymi kirjoitti...

Markkinaoikeuden itsensä laatima tiivistelmä tuoreesta ratkaisustaan kuului seuraavasti:

"Vastaaja oli kiistänyt ladanneensa ja edelleen jakaneensa televisiosarjan jaksoja. Vastaaja perusteli kiistämistään muun muassa sillä, että vastaajan käytössä oli langaton internetyhteys, jota oli mahdollista käyttää myös vastaajan asunnon ulkopuolelta ja sillä, että vastaajan tietokoneista ja verkkokiintolevyistä ei tehdyssä tutkimuksessa löytynyt jälkiä televisiosarjan jaksoista tai BitTorrent-ohjelmasta.

Markkinaoikeus arvioi asiassa esitettyä näyttöä ja katsoi, että kantaja ei ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että vastaaja olisi itse henkilökohtaisesti suorittanut televisiosarjan jaksojen lataamiset. Tässä harkinnassa markkinaoikeus otti huomioon sen, ettei asiassa esitetty selvitystä siitä, että vastaajan langaton internetyhteys olisi ollut suojattu eikä asiassa esitetty muutakaan selvitystä, joka olisi suoraan liittänyt vastaajan televisiosarjan jaksojen lataamisiin. Vastaaja on lisäksi esittänyt selvitystä siitä, ettei hänen tietokoneillaan tai verkkokiintolevyillä ole jälkiä televisiosarjan jaksoista tai BitTorrent-ohjelmasta ja että hänen langattoman verkkonsa toimintasäde on voinut olla jopa 300 metriä."

http://www.markkinaoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/02/markkinaoikeushylkasitekijanoikeuksienhaltijanhyvitysmaksukanteenjokaperustuivaitettyyntelevisiosarjanjaksojenlataamiseenjaedelleenjakamiseenbittorrent-vertaisverkossa.html

Ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, vaan osapuolilla on halutessaan mahdollisuus valittaa markkinaoikeuden ratkaisusta vielä korkeimpaan oikeuteen.

Anonyymi kirjoitti...

Markus kirjoitti:

"Tuli tänään uutisissa aika rajukin ennakkoratkaisu, että ip-osoite ei todella ole tarpeeksi luotettava osoittamaan rikoksen tekijää. Näin ollen tästedes riittää vain yksinkertaisesti kiistää tehneensä kyseistä rikosta. Eli ihan niin kuin kaikessa oikeudenkäytössä asian pitääkin olla. Vain rikoksen tekijä voidaan tuomita. Ja tämä pitää aukottomasti todistaa."

Ei ole noin. Tuo ei ollut ensisijaisesti rikosasia, joita käsitellään käräjäoikeudessa, vaan siviilioikeusjuttu markkinaoikeudessa. Rikosjutuissa haetaan vankeus- tai sakkorangaistuksia valtiolle, kun taas siviilioikeusjutussa haettiin hyvitysmaksuja yksityisille tekijänoikeuden haltijoille, mutta ei lainkaan vankeus- tai sakkotuomioita. Rikosasioissa pätee periaate, että tuomitsemiskynnyksenä on se, ettei syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Tuossa sen sijaan oli kyse kahden osapuolen välisestä riita-asiasta. Niissäkin suurempi näyttövelvollisuus on kanteen nostajalla, mutta ei siihen mitään aukottoman todistamisen vaatimusta liity. Mutta painavammat todisteet pitää olla kantajalla. Jos näyttö on yhtä suurta kantajalla ja vastaajalla, voimassa olevien yleisten oikeusperiaatteiden mukaan kantaja häviää jutun.

Website Security Test