torstai 21. kesäkuuta 2012

Vielä eilen Lumia 900 vaikutti hyvältä puhelimelta

Vielä eilen kokeilussani ollut Nokia Lumia 900 vaikutti hyvältä puhelimelta. Tänä aamuna on toisin. Microsoftin illalla julkistama Windows Phone 8 -käyttöjärjestelmä tuo paljon uusia, kaivattuja ominaisuuksia. Niiden valossa Lumia 900 vaikuttaa nyt puutteelliselta ja vanhentuneelta.

Lumia 900:n ostaneet ovat syystäkin harmissaan. Juuri myyntiin tullut puhelin vanheni käsiin yhdessä yössä. Pahinta on se, että myös huhut WP8:n soveltumattomuudesta nykyisiin laitteisiin osoittautuivat paikkansapitäviksi. Nykyiset Lumiat saavat 7.8-päivityksen, mutta eivät enää kokonaan uutta käyttöjärjestelmää.

Osa WP8:n uudistuksista on teknisiä, osa käyttöliittymän ulkonäköön liittyviä. Moniprosessorituki on tekninen hienous, mutta sd-muistikortin käyttömahdollisuus on aidosti hyödyllinen.

Androidissa nämä ovat olleet jo pitkään. WP8-julkistus osoittaa havainnollisesti, miten keskeneräinen Windows Phone -alusta oli, kun Nokia loikkasi sille. Mahtoiko tämä olla päätöksen tehneiden tiedossa? Ainakaan sitä ei otettu riittävästi huomioon, vaan Symbian ajettiin nopeasti alas.

Käyttöjärjestelmän uudistuminen on sinällään rutiinia, eikä sen merkitystä pidä liioitella.Vuoden päästä on ihan sama, milloin WP7.5, WP7.8 tai WP8 tulivat saataville. Vain nörtit, tehokäyttäjät ja mediat ovat kiinnostuneita päivän päälle uusimmasta versiosta. Moni ajaa Android-puhelintaan vanhalla 2.2:lla eikä koe siinä mitään ongelmaa. Ja eilen ostettu Lumia 900 toimii huomennakin ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti.

Nokialle tilanne on kuitenkin vakava. Nyt selvisi, miksei Lumioissa ole parempaa kameraa tai hienompaa tekniikkaa -- niiden kehittäminen on tähdätty WP8-malleihin. Nykyiset Lumiat ovat välikauden malleja. Tehokäyttäjät jäävät odottamaan syksyllä ilmestyviä uusia, ensimmäisiä aitoja Windows-puhelimia. Syksyn puhelimissa ei ole ainoastaan uutta käyttöjärjestelmää, vaan ne ovat todennäköisesti laitteinakin nykyisiä malleja parempia.

Odottaminen on pahinta, mitä Nokialle voi nyt tapahtua. Se tarvitsisi kipeästi tulovirtaa. Jokainen ostopäätöstään lykkäävä asiakas lisää iPhonen tai Androidin etumatkaa ja kutistaa Nokian kassaa. Pahimmassa tapauksessa uudet mallit ehtivät vasta joulumarkkinoille.

Silloin voi olla, ettei nykyisenkaltaista Nokiaa enää ole.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Varo läppärin web-kameraa!

Olen pitkään varoittanut ihmisiä läppäreihin upotetuista videokameroista. Koneelle murtautunut hakkeri tai haittaohjelma pystyy kytkemään kameran huomaamattomasti päälle ja vakoilemaan kaikkea, mitä koneen lähellä tehdään.

Pienessä kodissa -- kuten opiskelijoilla -- kone on usein seinän vieressä olevan kirjoituspöydän tai työtason päällä, mistä sillä on esteetön näkyvyys koko huoneeseen. Sieltä on isoveljen (tai vähän pienemmän sellaisen) hyvä tarkkailla koko kotia.

Useimmissa läppäreissä kameran vieressä on merkkivalo, joka palaa vihreänä tai punaisena kun kamera on auki, mutta harva kiinnittää siihen huomiota. Ja häpeä niille valmistajille, joiden laitteista valo puuttuu! Silloin koneen käyttäjä ei voi mitenkään tietää, seuraako joku hänen puuhiaan.

Web-kamera on tarkoitettu videopuheluihin, mutta usein niitä todella soitetaan? Ja vaikka puheluille  olisikin satunnaisesti käyttöä, kamera kannattaa pimentää kun sitä ei tarvita. Parasta olisi, jos kameran vieressä olisi sen eteen liu'utettava mekaaninen suojakansi. Tällaisen olen nähnyt vain yhdessä HP:n monitorissa. Muissa yksityisyyttä joudutaan suojaamaan kikkakonstein.

Otin Arjen tietoturva -kirjaa varten kuvan yhdestä tällaisesta merkkivalottomasta läppäristä:

Web-kamerassa ei välttämättä ole käytöstä kertovaa merkkivaloa, mikä on petollista.

Kuvassa näkyy myös ratkaisuehdotukseni: musta teippi tai paremman puutteessa pätkä laastaria:

Ei mikään elegantti ratkaisu, mutta toimii.

Äskettäin paljastunut Yhdysvaltojen ja Israelin Flame-vakoiluohjelma käytti web-kameraa uhriensa vakoiluun. Mutta osataan siitä Suomessakin: tuore uutinen kertoo miehestä, joka vakoili haittaohjelmalla nuoria naisia.

Tapauksia on ollut aiemminkin. Viime keväänä Habbo-hotellin virtuaalihuijari tarkkaili uhrejaan web-kameralla (katso myös aiheeseen liittyvä aiempi uutinen). Ja Yhdysvalloissa oli jokin aika sitten tapaus, jossa Mac-huollossa työskennellyt nuori mies asensi naisasiakkaiden koneisiin vakoiluohjelman. Hän paljastui, koska oli lähettänyt koneisiin virheilmoituksen, joka neuvoi viemään koneen suihkuun linssin puhdistamiseksi. Niin käyttäjäystävällinen ei edes Macintosh-kone ole!

Web-kamera on osoitus siitä, miten uutta tekniikkaa tuodaan kuluttajille hyvässä tarkoituksessa, mutta väärinkäytön riskit unohtaen.

Ellet todella käytä kameraa -- pimennä se. 
Jk: kuten moni on jo huomauttanutkin, vastaava riski on mikrofonissa. Niin onkin, joskin salakuuntelu on vähemmän kiinnostavaa kuin salakatselu. Todellinen ongelma on siinä, ettei tarpeetonta mikrofonia ole helppo mykistää. Ohjauspaneelista voi napsauttaa mute, mutta haittaohjelma voi vastaavasti kytkeä sen takaisin päälle. Onko jollain hyviä ideoita mikrofonin takuuvarmaksi hiljentämiseksi?

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Microsoftin tablet-kone herättää kysymyksiä

Microsoft julkisti myöhään eilen oman tablet-koneensa. Siis oman. Ei pelkästään käyttöjärjestelmää, jolle aasialaiset laitevalmistajat sitten keksivät sopivia laitteita, vaan ihka omalla nimellään myytävän Surface-laitteen. Android-tabletien huono menestys iPadiä vastaan on osoittanut, että pelkkä laite tai avoin käyttöjärjestelmä ei vielä riitä. Kyse on kokonaisuudesta.

Microsoft ei olisi Microsoft, ellei se toistaisi vanhoja helmasyntejään. Mitä ideaa oli tuoda laite markkinoille kahtena eri versiona, joissa on erilaiset liitännät ja eri prosessorit? Eikö yhtiössä ole opittu mitään Applelta? Kaksi rinnakkaismallia heti alkuunsa aiheuttaa sekaannusta, pirstoo markkinoita ja saa ostajat pohtimaan, kumpi pitäisi valita.

Näkee, että yhtiössä asioista päättävät ekonomit. He ovat laskeneet, että kaksi mallia antaa parhaan tuoton, kun halvempaa voidaan myydä peruskäyttäjille ja opiskelijoille. Kalliimpi on sitten maksukykyisille asiakkaille ja yrityskäyttöön.

Laskukoneella ei ole koskaan syntynyt hyviä tuotteita eikä kasvanut suuria yrityksiä. Senkin Apple olisi voinut opettaa Microsoftille.

Microsoft on aiemmin myynyt omalla brändillään näppäimistöjä, hiiriä, pelikonsoleita ja jopa cp/m-lisäkorttia (Apple II:een hyvin kauan sitten). Tablet-kone on merkki siitä, että Microsoft alkaa kilpailla suoraan Applen kanssa. Se kloonaa Applen menestysreseptin myymällä laitteen ja hallitsemalla sen jälkeen softakauppaa, musiikkijakelua ja sisältöbisnestä.

Suomalaisia kiinnostaa erityisesti se, mitä julkistuksessa ei tapahtunut. Tablet-koneen valmistaja ei ollut Nokia, vaikka olisi pitänyt. Jos eilen olisi kerrottu Microsoftin ja Nokian tablet-yhteistyöstä, jälkimmäisen kurssi olisi tänään ponnahtanut ylöspäin.

Tästä voisi päätellä, ettei Nokialta tule jatkossakaan omaa tabletia. Mutta voidaanko siitä myös päätellä, että Microsoftilta tulee seuraavaksi puhelin? Vasta sitten Microsoft pystyisi kilpailemaan kunnolla Applen konseptia vastaan.

Jos Nokian puhelinbisnes ei toivu odotetulla tavalla, Microsoftin ainoaksi keinoksi jää Nokian tukeminen. Microsoft voisi ostaa osuuden Nokiasta tai yhtiön kokonaan. Silloin Nokian puhelimista tulisi Microsoftin puhelimia.

En usko, että tämä oli Elopin alkuperäinen suunnitelma. Pikemminkin se on Microsoftin Plan B, joka Nokialta itseltään puuttuu.

Mitä muitakaan vaihtoehtoja Microsoftilla on?

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Nokialta ei neuvojia puutu

Jos Nokian suunta on hukassa, ei se johdu ainakaan neuvojien puutteesta. Viime viikon tulosvaroituksen jälkeen mediat täyttyvät hyvistä ja vähemmän hyvistä neuvoista (allekirjoittanut mukaanlukien). Jokainen tuntuu tietävän Nokiaa paremmin, mitä sen kannattaisi tehdä. Vain Alepan kassalta ei vielä ole kysytty. Todennäköisesti hänen neuvonsa olisivat yhtä hyviä kuin asiantuntijoidenkin.

Tilanteen vaikeudesta kertoo se, että asiasta jotain ymmärtävien neuvot menevät täysin ristiin. Professori haluaa heti eroon Microsoftista, Linus Torvalds (joka kuittasi juuri 600 000 Nokian kohtaloksi koituneen Linuxin kehittämisestä) pitää Microsoft-yhteistyötä virheenä. Oma lukunsa on peruspessimisti Tomi Aaltonen, jonka mielestä Nokia on tehnyt kaiken väärin ja valinnut tuhoon tuomitun strategian.

Osa kommenteista on kitkeriä, lähes alatyylisiä. Yleensä tällaisia tekstejä tapaa vain nimettömillä nettifoorumeilla. Nokian vaikeudet heijastuvat ystävien ja sukulaisten kautta lähes jokaiseen suomalaiseen. Silloin on vaikea pysyä faktoissa. Elopin syyttäminen valehtelijaksi nopeasti muuttuvassa markkinatilanteessa on yksinkertaisesti typerää.

Tilanteen sekavuutta kuvaa hyvin se, miten pankkiiriliikkeet arvioivatNokian liiketoiminnan arvoksi jotain nollan ja 2,8 miljardin euron väliltä. Siinä on haarukalla kokoa!

Nokian virheet tehtiin 5-10 vuotta sitten, kun oman ja yhtiön menestyksen sokaisemat johtajat antoivat organisaation pysähtyä ja todellisen kehityksen kuolla. Riski on yhteinen kaikille suurille ja menestyville yrityksille, Nokiassa se vain toteutui täysimääräisesti.

Nokian vanha hallitus voi katsoa peiliin, miksei se nähnyt organisaation jähmettymistä. Miksi markkinoille päästettiin huonosti toimivia Symbian-älypuhelimia, vaikka asiakkaat valittivat niistä jatkuvasti? Miksei edes iPhonen menestys ravistellut hallitusta hereille? Miksi Maemo/Meego-seikkailu päättyi niin surkeasti?

Näiden virheiden seurauksena Nokia menetti oman ekosysteeminsä ja sen mukana pelin. Pari vuotta sitten oli enää valittava Kuppa tai Tippuri: Android tai Windows Phone.

Jos Nokia olisi valinnut Androidin, mikä olisi nyt toisin? Samsung olisi ykkösvalmistaja, Nokia kilpailisi yhä halvempien Android-puhelinten kanssa ainoana valttinaan parempi kameratekniikka ja ilmainen navigointi.

Microsoftin kelkassa Nokia pystyy vaikuttamaan kehitykseen enemmän, koska Microsoft tarvitsee kipeästi kumppania ja menestystä. Googlella tällaista tarvetta ei ollut, se oli jo menestynyt. Mutta tämäkään tie ei ole helppo eikä riskitön. Jos Windows Phone menestyy, Nokialla ei ole mitään yksinoikeutta menestyksen hedelmiin. Sille käy kuten Ylelle television digitalisoitumisessa: Yle kantoi taloudellisen taakan, mutta kaupalliset kanavat korjasivat lopulta hyödyn. Samsung ja aasialaiset halpavalmistajat voivat aivan hyvin ryhtyä tekemään halpa-Windows-puhelimia.

Parasta olisi, jos Nokialla olisi jokin B-suunnitelma: kehitteillä oma käyttöjärjestelmä tai edes tablet-laite. Mutta eloonjäämiskamppailuaan käyvä yritys joutuu keskittymään perustoimintoihin. Nokian tutkimus- ja tuotekehitys kulutti valtavasti rahaa laihoin tuloksin. Siihenkin edellisen hallituksen olisi pitänyt puuttua.

Nokian tilanne on vakava, mutta ei toivoton. Esimerkiksi Pureview-kamera näyttää aidosti huikealta. Windows Phone -alustalla se olisi nyt kaivattu hittituote. Microsoft aloittaa syksyllä massiivisen markkinoinnin Windows 8:sta ja julkaissee ilmeisesti myöhemmin tänään tablet-laitteen.

Lisäksi uusi Lumia 900, jota olen muutaman päivän testaillut, vaikuttaa oikein hyvältä.
Kunpa vain aika Nokian tiimalasissa riittäisi tarpeeksi pitkään, jotta Elop ja uusi hallitus ehtivät korjata edeltäjiensä virheet.

Se hyvä puoli Nokian kurssilaskussa on, ettei tarvitse lukea lehdistä katkeria kirjoituksia Nokian optiomiljonääreistä. Ilmeisesti Hesarin viimeiseksi jutuksi aiheesta jää Jyrki Alkion teksti 25.10.2007 otsikolla "Nokian johtajien optioiden arvo moninkertaistui" ("..eniten on kasvanut teknologia-alustoista vastaavan Niklas Savanderin optioiden arvo: 25-kertaistunut 800 000 euroon"). Miljoonatulot hyödyttivät kansantaloutta verojen kautta, mutta herättivät kateutta eivätkä olleet hyväksi yhtiön johdollekaan. Kukapa ei miljoonia ansaittuaan uskoisi olevansa erehtymätön menestyjä?

Nousukausi toi Suomeen Nokia-miljonäärit. Kurssin nyt romahdettua heidän tilalleen ovat tulleet Nokia-köyhtyneet, jotka ovat kurssin laskiessa uskoneet tekevänsä hyvät kaupat. Uuden nousun sijaan kurssi onkin laskenut yhä alemmaksi. Entisistä menestystarinoista on tullut menetystarinoita. Nokian ostaminen ei ollutkaan uusi versio kansallistalkoista. Mikä lehti ensimmäisenä listaa uudet Nokia-köyhät?

Ehkä Suomikin on oppinut jotain. Ollilan sanoin "mikään puu ei kasva taivaaseen asti". Nyt on pakko istuttaa uusia puita.

Stockmannin wlan-verkko ei asiakkaita varten

Edellisen kirjoituksen herättämän kiinnostuksen vuoksi kävin kokeilemassa uudelleen Helsingin paraatipaikalla kuuluvia WLAN-verkkoja. Kauppatorilla ei edelleenkään näkynyt yhtään avointa verkkoa, mutta viereisellä Senaatintorilla näkyi sekä Helsingin kaupungin oma wlan-verkko että Angry Birds -verkko. Tällä kertaa se jopa toimi:

Se toimii sittenkin -- tosin vain Senaatintorilla.

Helsingin kaupungin avoin WLAN aukeaa tietoturvavaroituksella:

Tietoturvavaroitus Helsingin WLANissa.

iPhone 4 -puhelimessa toimiva Speedtest-nopeusmittaus antoi Helsingin verkolle muhkeat nopeudet (joskin uploadissa oli jotain omituista, mikä näkyy oikeanpuoleisesta kiilamaisesta graafista):

Helsingin WLAN on nopea.

Angry Birds jäi selvästi hitaammaksi, vaikka molemmat käyttävät Elisan runkoverkkoa:

Angry Birds lentää ontuen.

Tällä hetkellä Angry Birds -verkon lisäarvo on olematon, sillä se kuuluu vain samalla paikalla kuin Helsingin oma avoin verkko, ja toimii paljon hitaammin. Odotamme edelleenkin tiedotteessa luvattua kattavuutta ja luotettavaa toimintaa muuallakin kuin Senaatintorilla.

Entäpä se Stockmannin vierasverkko (Stockmann-guest)? Yritys liittyä verkkoon vie standardille Ciscon kirjautumissivulle:

Ei auta edes kanta-asiakaskortti.

Vasta puhelinsoitolla selvisi, ettei verkkoa ole tarkoitettukaan asiakkaille vaan Stockmannin omille business-kumppaneille. He saavat tunnuksen isänniltään/emänniltään käynnin yhteydessä.

Stockmann haluaa siis palvella paremmin yhteistyökumppaneitaan kuin asiakkaitaan, mutta olisiko suuri vaiva kertoa Ciscon kirjautumissivulla kenelle verkko on tarkoitettu? Tai avata verkko  asiakkaille, jolloin myös tavarantoimittajat ym. voisivat käyttää sitä?

Hetkinen, mutta onhan Stockmannilla myös asiakkaille tarkoitettu WLAN! Se tosin kuuluu vain Akateemisen kirjakaupan Cafe Aallossa ja on teholtaan niin pieni, ettei signaali kanna juuri pöytiä kauemmaksi. On kai tarkoitus, että asiakkaat viihtyvät kahvilassa pidempään kun voivat samalla surffata asioitaan.

Stockmannin asiakasverkko löytyy Cafe Aallosta.

Kaiken tämän jälkeen tuskin yllätyt kun kerron, ettei verkko toiminut. Siihen ei saanut yhteyttä iPhone 4:llä, ei iPadillä eikä Lumia 900 -puhelimella.

Itse en ainakaan yllättynyt yhtään.

(Mikä mahtaa olla tilanne muissa Suomen Stockmanneissa?)

Jk. Kauppatorilla näkyy Fifiwifi -niminen verkko, joka on osa vuonna 2006 aloittanutta maksullista wlan-palvelua. Tämäkään verkko ei näytä toimivan. Onko tietoa, kuka Fifiwifiä nykyään ylläpitää Suomessa, vai pitääkö kukaan?

Jk 2. Kokeilin Cafe Aalto -verkkoa uudelleen 20.6.2012 klo 17, ja kaikki toimi hyvin. Ilmeisesti aamulla töpseli ei vielä ollut seinässä, tai verkko oli jostain syystä kaatunut?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Ensimmäiset kuvat Canon 5Dm3:lla

Parin kuukauden odottelun jälkeen sain vihdoin Canon 5Dm3 -kameran. Heti seuraavana päivänä järjestetty Helsingin sambakarnevaalin kulkue tarjosi hyvän tilaisuuden testata uutta kameraa.

7D:n ja 5Dm2:n jälkeen uusi runko tuntuu heti tutulta. Etsinkuva on mahtavan iso ja kirkas, muistinvaraisesti arvioituna lähes Mark III Ds:n tasoa. Laukaisin on niin herkkä, että muutaman kerran kamera laukesi ihan vahingossa.

Asetusvalikko on taas entistä laajempi. Uutta on se, että mikrofokussäädön voi tehdä erikseen objektiivin tele- ja laajispäähän. Nopeassa kokeilussa 17-40 ja 70-200-millisillä ei ollut mitään eroa, ehkä säätö tarkennusetäisyyden perusteella olisi ollut hyödyllisempi? Testikuvien ottaminen eri arvoilla on kovin työlästä -- vähintäänkin kamerassa pitäisi olla kuvauspainike säätövalikosta poistumatta tai mieluiten jonkinlainen automatiikka, jolla arvot voisi hakea kohdalleen.

Toimintatilan valitsimessa on nyt lukituspainike, joka estää sen liikkumisen vahingossa. Se onkin tarpeen, sillä aiemmissa rungoissa tila vaihtui turhan helposti itsekseen. ISO-painiketta on pienennetty, jotta sen erottaisi tuntoaistilla, mutta pienen nystyrän käyttö on turhankin hankalaa.

Canonin kameroissa muistikortille mahtuvien kuvien määrälaskurin maksimiarvo on 999, mikä ei isoilla korteilla ja jpegillä kuvattaessa ole kovin paljon. Nikoneissa laskuri yltää 9999:ään asti. Pienenä myönnytyksenä Canon on lisännyt laskurin eteen ykkösen: nyt maksimimäärä on 1999. Tuntuu kovin turhalta... miksei sitten saman tien neljä täyttä numeroa?

Jostain syystä kirkkaassa auringossa LCD-näyttö meni välillä melkein pimeäksi, aivan kuin kamerassa olisi jotain vikaa. Kuvan suurentaminen katselutilassa hämmentää: vanhat peukalolla painettavat napit eivät enää toimikaan, vaan pitää kiertää rullaa etusormella. Lisäksi suurennuslasi-painikkeen oletusarvo on 1,5x, minkä ainakin itse vaihdoin asetuksista oitis (heti kun sen löysin!) 1,0x-asentoon. Toinen hyödyllinen vaihtoehto on se, joka hyppää suoraan 1:1 suurennokseen aktiivisen tarkennuspisteen kohdalle.

Vielä yksi pieni asia: miksi kameran hihnassa pitää loistaa kissankorkuisilla kirjaimilla EOS 5D Mark III? Sehän on kuin kutsu varkaalle. Onneksi vanha ja kulunut 40D:n mukana tullut hihna oli yhä tallella, vaihdoin sen uuteen kameraan. Hihnassa lukee vain EOS Digital. Saa olla todella tarkkasilmäinen jotta huomaa kauempaa eron 40D:n ja 5Dm3:n välillä.

Entä sitten ne kuvat? Sambakarnevaali osui lähes helteiseen auringonpaisteeseen. Kuvia on Picasa-galleriassani. Värien loisto on lähinnä auringon, hienojen esiintyjien ja objektiivien ansiosta. Kuvissa on tuskin ainuttakaan, jota ei olisi voinut ottaa 7D:llä tai 5Dm2:lla.

Mutta on jotain muutakin. Otetaan vaikka tämä:

Isompi 940 pikselin versio napsauttamalla kuvaa.

Kirkas ja jyrkkä auringonvalo, jota salamakaan ei täysin tasoita, on ongelmallinen, mutta ainakin kuva on erinomaisen terävä -- ottaen huomioon että se on kuvattu täydellä 2,8 aukolla (objektiivina 70-200 mm F2,8 IS II).

Rajaus edellisestä (1:1, 916x611 pikseliä).

Pikselitason tarkkuus on monille harrastajille (jopa ammattilaisille) turhaa. Kuvia otetaan paljon  nettikäyttöön, ja siellä jopa kamerapuhelimen tuhruinen versio riittää. Kuvan pienentäminen hävittää tarkennusvirheen tai objektiivin pehmeyden. Mutta niille, jotka itseni lailla saavat tyydytystä kuvanlaadusta silloinkin, kun se ei näy nettisivulta, tällainen yhdistelmä on lyömätön.

Ostin myös Canonin gps-lisälaitteen GP-E2. Lyhyen kokeilun perusteella se on toisaalta hieno, toisaalta huono. Siitä johtuen vain osassa sambakulkueen kuvista on mukana koordinaatit. Palaan aiheeseen myöhemmin.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Angry Birdsit eivät lennä Helsingin wlan-verkossa

Toukokuun lopussa ilmestyi mahtipontinen tiedote: Helsinki tekee historiaa -- keskustaan ilmainen nettiyhteys. Teksti lupasi, että Helsingistä tulee maailman ensimmäinen pääkaupunki, jonka keskustan viestiliikenne perustuu langattomaan, maksuttomaan, kirjautumisvapaaseen ja yhtenäiseen WLAN-verkkoon.

Ensimmäisyys oli hyvin tulkinnanvaraista, mutta markkinointijohtajan lupaukset eivät loppuneet siihen: Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta keskustassa otetaan käyttöön ilmainen WLAN-yhteys, joka on vapaasti kaikkien Helsingin keskustassa asuvien ja asioivien käytettävissä. Verkon käyttö ei edellytä erillistä kirjautumista tai salasanoja. Verkkoa on tarkoitus laajentaa vuoden mittaan, mutta ensimmäisenä se toimii ydinkeskustassa.- Ydinkeskustalla tarkoitan Kamppi-Esplanadinpuisto-väliä. Se toimii aina Kaivopuiston rantaan asti.

Helsinki-päivästä on nyt kulunut kolme vuorokautta, joten kävin aamulla kokeilemassa, miten Angry Birds Wi-Fi -tunnuksen saanut verkko toimii. No, eipä käytännössä lainkaan. Espan päästä löytyi ilmeisesti yksi tukiasema, joka kattoi pienen alueen Svenska teatern'in ympärillä -- sattumoisin sama paikka, jossa Suomen ensimmäinen julkinen wlan-tukiasema aloitti yli 11 vuotta sitten. 



Aluksi iPhone ei kytkeytynyt verkkoon lainkaan:


Lopulta puhelimeen ilmestyi sentään operaattorin aloitusnäyttö:


ja kehotus tökätä mainosta:


The world's best WLAN kuulostaa lupaavalta. Tökkäyksen jälkeen näytölle ilmestyi kuitenkin vain Angry Birds -hahmo eikä mitään muuta:


Tämä on huono juttu kaikkien kannalta. Juuri nyt keskustassa parveilee risteilyturisteja, jotka etsivät verkkoa tarkistakseen sähköpostinsa ja hakeakseen karttoja tai tietoa nähtävyyksistä. Toimimaton verkko keskellä Helsinkiä tahraa Suomen kansainvälisesti tunnetuinta brändiä, Angry Birdsiä.

Turistit luulevat olevansa tunnetussa mobiilitekniikan edelläkävijämaassa ja miettivät, ovatko erehtyneet lahden väärälle puolelle. Ilmeisesti Nokia olikin kotoisin Tallinnasta? Ainakin wlan-verkot toimivat siellä paremmin.

Itse asiassa tänään aamulla kokeillessani Kauppatorin ja Esplanadin alueelta ei löytynyt yhtään kunnolla toimivaa avointa wlan-verkkoa. Tilanne on kerrassaan kehno. Yleensä alueella toimii Helsingin kaupungin avoin wlan, joka suomen-, ruotsin- ja englanninkielisten varoitusten jälkeen päästää nettiin, mutta aamulla sekin näkyi vain hetkittäin eikä Kauppatorilla lainkaan.

Kaupungin tarjoama avoin verkko on kaunis ajatus, mutta moniko turisti tajuaa mitään tästä nimestä:


Jos kaupungin nimi on Helsinki, mikä kumma on Helsingin kaupu...? Turistit kun eivät ymmärrä suomenkielen taivutuksia. (Bird & Bird kuulostaa lupaavalta, mutta ei liity Rovioon -- kyseessä on kansainvälinen asianajotoimisto, ja heidän verkkonsa on taatusti suojattu :-).

Myös avoin stockmann-guest -verkko lupaa enemmän kuin antaa. En ole koskaan onnistunut kytkeytymään siihen tavaratalossa asioidessani. Ehkä verkko vaatisi kanta-asiakaskortin? Joka tapauksessa turisti pettyy myös ostoksilla ollessaan.

Turistin viimeinen oljenkorsi on hyödyntää suomalaista erikoisuutta: kenen tahansa wlan-verkkoa saa käyttää luvatta, jos sitä ei ole suojattu. Mutta monikohan turisti tietää tästä mahdollisuudesta? Olisiko parempi laittaa verkko toimimaan Helsingin paraatipaikalla kuin ajaa turisteja etsimään tavallisten kaupunkilaisten avoimiksi unohtamia kotiverkkoja?

Jatkoa aiheelle täällä.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Applen iOS 6 on pettymys

Apple esitteli pari päivää sitten tulevaa iOS 6 -käyttöjärjestelmää. Amerikkalaiset fanit ovat innoissaan, mutta  täällä Suomessa jalat pysyvät maassa. iOS 6 on todellinen pettymys.

iOS 6:ssa Apple parantaa Siri-puheentunnistusta (ei hyötyä suomenkielisille), helpottaa iPhonen kytkemistä auton järjestelmiin, kytkee Facebookin ja Yelpin (joka viime viikolla aloitti myös Suomessa) osaksi käyttöjärjestelmää sekä tarjoaa uuden Passbook-sovelluksen, johon voi tallentaa matka- tai konserttilippuja sekä sähköisiä lahjakortteja.

Apple hylkää Googlen kartat, mahdollisesti siksi että Google alkoi vaatia niistä rahaa. Uudessa kartassa on mahdollisuus 3d-ylilentoihin. Miten tämä kuulostaakin niin tutulta? Ai niin, Nokialla on ollut sama jo pitkään. Toivottavasti Grönlanti löytää oikean paikkansa julkaisuajankohtaan mennessä.

Applen karttaohjelma antaa myös ajo-ohjeita. How cool is that! Nokia on osannut saman jo vuosia.

Ja todella huippua Applelta: videopuheluita voi nyt soittaa myös 3G-verkossa! Vautsi, on siinä amerikkalaisilla ihmettelemistä. Nokian puhelimissa sama on toiminut jo ainakin kuusi vuotta. Muistan itse soittaneeni ensimmäisen videopuhelun N73:lla joskus 2006 tienoilla.

Applelle on annettava tunnustus siitä, miten hyvin sinänsä jo vanhat ominaisuudet on toteutettu. Facetime-kuvapuheluita oikeasti soitetaan, mutta kuinka moni nokialaisen omistaja on näinä vuosina soittanut kertaakaan 3G-kuvapuhelua? Teknisestä edelläkävijyydestä ei ole iloa, jos ominaisuuksia ei käytetä.

Ennakkotiedoista päätellen Apple ei tee mitään iOS:n kaikkein heikoimmalle osalle: käyttöliittymälle. Sovellusten näkyminen staattisina kuvakkeina on 20 vuotta vanhaa ajattelua. iPhonessa ratkaisu näyttää vain kömpelöiltä, mutta iPadin isolla ja tarkalla retina-näytöllä kerrassaan säälittävä.

No, ehkä sitten iOS 7:ssa? Tai kasissa. Tai...

Mutta hei, kuutosessa on sentään awesome kallistusefekti! Sitä ei Androidista eikä nokialaisesta löydy.

Ilmeisesti kuutonen ei paranna millään tavalla tekstin automaattista korjausta, joka alkaa sekin näyttää kömpelöltä Androidin ja Windows Phonen rinnalla. Apple ehkä laskee puheentunnistuksen vähentävän kirjoittamisen tarvetta, mutta se on laiha lohtu meille suomalaisille.

Vielä yksi outo juttu: iOS 6 luvataan toimivan iPhone 3GS-puhelimessa, joka kolme vuotta vanhaa tekniikkaa. Tuettujen listalta puuttuu kuitenkin alkuperäinen iPad, vaikka se on vasta pari vuotta vanha. Itse käytän yhä alkuperäistä iPadiä, koska en ole nähnyt mitään syytä vaihtaa uudempaan malliin. 

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Chillaus ei rakenna tulevaisuutta

Jokin aika sitten Ylen A-Talk-keskusteluohjelmassa oli mukana nuori mies, joka sanoi ettei ehdi töihin, koska elämässä on niin paljon muutakin tekemistä. Hänelle työttömyys ei ollut lainkaan vastenmielistä.

Viime viikolla blogiini tuli anonyymi palaute: Ei kiinnosta pitkä työura eikä myöskään kouluttautua useita kertoja, se on vain pelkkää elämän hukkaamista/tuhlaamista. Elämässä on tärkeämpiä ja mukavampia asioita kuin työ.

Enemmistö nuorista haluaa mukaan työelämään, mutta yhä enemmän on niitäkin, joille ns. paskaduunit eivät kelpaa. Trendikäs media-ala tai johtajanpaikka kävisi, mutta miksi tehdä ikävää työtä 7 tuntia päivässä, jos ei ole ihan pakko?

Niin, miksi tosiaan raataa vanhempien lailla töissä, kun vähemmälläkin pärjää? Valtio pitää huolen siitä, ettei kukaan kuole nälkään. Elintasosta tinkimällä jää enemmän aikaa harrastaa ja elämästä nauttimiseen. Löysästi ottaminen, chillaus, on houkutteleva uravaihtoehto.

Suoritus- ja kilpailuyhteiskunta ei sovi kaikille. Kun vanhoja, helppoja perusduuneja ei enää ole, vaihtoehdoksi jää vapaaehtoinen työttömyys tai satunnaiset pätkätyöt, joilla kerätään sen verran rahaa kuin matkustamiseen ja harrastuksiin tarvitaan.

Ihmisellä pitäisi olla oikeus valita elämäntapansa. Ellei halua juosta arjen oravanpyörässä, voi ryhtyä vaikka kalastajaksi ja elää omillaan, kuten vielä 1800-luvulla kaikki joutuivat tekemään.

Ristiriita on siinä, että chillaajat eivät halua elää omillaan. He odottavat, että yhteiskunta kustantaa heille peruspalvelut, kuten koulutuksen, joukkoliikenteen ja terveydenhuollon. Miten A-Talkissa puhunut kaveri olisi tullut studioon, jos bussi- tai taksikuski ei olisi tehnyt paskaduunia hänen kuljettamisekseen? Maailmaa parantavat opiskelijat istuvat pubeissa tai luennoilla unohtaen, miten kokonainen paskaduunarien armeija panee heille olutta, kaataa sitä tuoppeihin, kantaa sen heille pöytiin ja siivoaa heidän jälkiään.

Toivottavasti bussikuskit, lääkärit, poliisit ja lukemattomat muut eri ammattikuntien edustajat eivät ala ajatella, että elämässä on mukavampiakin asioita kuin työ.

Nuorten asenteen ymmärtää, sillä 1980- ja 1990-luvulla syntyneet ovat päässeet valmiiseen maailmaan. Peruspalvelut, koulutus, julkinen liikenne, shoppailu, matkailu, halvat vaatteet, internet ja rajattomat viihdepalvelut ovat heille itsestäänselvyyksiä, koska edellinen sukupolvi (ja globalisaation ansiosta pienipalkkaiset työntekijät) ovat rakentaneet ne heille.

Tällainen elintaso ei kuitenkaan säily itsestään. Euroopan velkakriisi on osoitus siitä, että liian moni elää yli varojensa. Työnteon ja kulutuksen epäsuhta on nyt jo liian suuri. Laajamittainen chillaus vain pahentaa tilannetta.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kansa raivostui taas - ymmärtämättä miksi

"Pankkitukea Espanjalle -- kansa raivona". Iltapäivälehden lööppi peilaa kansan syvien rivien tuntoja. On kohtuutonta, että Suomi lainaa rahaa Espanjalle talouskriisin torjumiseksi. Eihän siitä ole meille itselle mitään hyötyä... vai onko?


Gallup-vastaajilla riittää kompetenssia neuvoa talouspäättäjiä. Itselläni ei riitä, joten en ota kantaa itse lainapäätöksiin. Mutta sen tiedän, että maailma on nykyään paljon pienempi kuin kultaisella 1980-luvulla. Halusimmepa tai emme, Kreikan ja Espanjan ongelmat näkyvät myös meille. Erillistä Suomen taloutta ei enää ole.

Uutinen kertoo, miten päätös tukea espanjalaisia pankkeja vahvisti euron kurssia Aasiassa. Euron arvo määrää, miten paljon maksamme EU:n ulkopuolelta tuotavista tavaroista, esimerkiksi polttoaineesta. Mitä vahvempi euro, sitä halvempi bensa. Jos euron arvo romahtaa, bensan hinta nousee pilviin.

Entä jos katugallupissa olisikin kysytty: haluatko maksaa bensasta 1,60 vai 3,20 euroa litralta? Voin kuvitella syksyn otsikot: "Bensa rikkoi kolmen euron haamurajan -- kansa raivostui".

Kansa raivostuu joka tapauksessa, koska se ei ymmärrä tilanteen monimutkaisuutta eikä hyväksy talouden realiteetteja. Kansan mielestä oman tulotason pitäisi joka vuosi nousta, verotus ei saisi kiristyä ja julkisten palvelujen pitäisi vähintään säilyä, tai mieluummin parantua.

Se, että suomalaisten keski-ikä nousee ja nuoria kiinnostaa enemmän chillailu kuin ahkerointi vanhempiensa tapaan, ei ole kansan ongelma. Se, että pari miljardia aasialaista haluaa osansa hyvinvoinnista, ei liioin ole kansan ongelma.

Nämä kaikki ovat poliitikkojen ongelmia.

Kansan tehtävänä on vain raivostua.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Vieläkö muistat X-Filesin?

X-Files oli 1990-luvun suosikkisarja. Sen visuaaliset alkutekstit jäivät mieleen ja hypnoottinen musiikki soi vieläkin puhelimen soittoäänenä. Sarja oli ihanasti outo ja kummallinen.

Itse en ollut mikään sarjan fani. Yliluonnollisten ilmiöiden, mutaatioiden, hirviöiden ja ufojen jahtaaminen tuntui aikoinaan niin pöhköltä, että suosiosta huolimatta katselin vain satunnaisia jaksoja. Tarinat toistivat samaa kaavaa, eivätkä juonet itse asiassa olleetkaan kovin tärkeitä. Katsojia kiinnosti sarjan mystinen ilmapiiri sekä Mulderin ja Sculleyn muodostama työpari.

Pari viikkoa sitten Stockmannin levyosastolla oli sarjan kaikista tuotantokausista oma dvd-boxi. Ostin ensimmäisen kauden seitsemän levyä 9,90 eurolla -- ei paha hinta hömpästä.

Ainakin alkupään jaksot näyttivät juuri niin hölmöiltä kuin muistinkin. Ufojen kaappaamia nuoria, tuuletusaukoista tunkeutuva mutantti-ihminen, Jerseyn metsissä elävä apinamainen ihminen, kuolleen pomon aiheuttama poltergeist, Alaskan jääpeitteen alta löytyvä vaarallinen loinen ja niin edelleen. Tekoälyn ohjaama rakennus, joka puolusti itseään (COS eli Central Operating System), oli positiivinen poikkeus kaavasta (episodissa "Ghost in the Machine").

Eniten sarjaa katsoessa pistää silmään arkipäivän teknologian valtava muutos. Sarjaa alettiin tehdä vuonna 1993, joten jaksot kertovat vajaan 20 vuoden takaisesta maailmasta. Miten vanhalta se näyttääkään! Pöytäpuhelimia, hakulaitteita, puhelinluetteloita, C-kasetteja, levykkeitä, kehitettäviä negatiiveja ja niin edelleen. Kun Mulder pohjustaa uutta tehtävää, hän heijastaa valokuvat dioina seinälle. Ja kun Dana kirjoittaa raporttiaan tehtävän jälkeen, hän käyttää merkkipohjaista tekstinkäsittelyä. Näytöt ovat isoja, kömpelöitä kuvaputkimalleja. Muutamassa kohdassa sentään vilahtaa langaton puhelin ja kömpelö kannettava tietokone.

C-kasetti. Mp3-tiedostojen kaukainen edeltäjä :-)

Tekniikka korostuu X-Filesissa, koska agentit käyttävät paljon enemmän viestintätekniikkaa kuin tuon ajan tv-sarjoissa tai elokuvissa keskimäärin. Agentin työ on paitsi hirviöiden jahtaamista metsissä myös tiedonhakua, viestintää ja tallentamista.

Melkein graafinen käyttöliittymä.

Tiedonhausta puheenollen: miten monta juttua Mulder ja Sculley olisivatkaan ehtineet ratkaista, jos heillä olisi ollut internet ja hakukone! Sarjassa tietoa etsitään mikrofilmeiltä. Vanhoja lehtiarkistoja selataan lukulaitteen näytöllä, kunnes oikea uutinen ja etsityn henkilön kuva löytyy. Väsyttävää, hidasta ja tehotonta. Ei ihme, että Mulder kertoo tulevansa merisairaaksi mikrofilmien selaamisesta:

Mekaaninen tiedonhaku tekee merisairaaksi.

Hakukoneen käyttöliittymä: mikrofilmiä pyörittävä veivi.

Etsitty hakutulos... mutta missä ovat muut tuloslinkit?

Sarjaa katsovat nykynuoret epäilemättä hämmästelevät, miten viime vuosituhannella voitiin löytää yhtään mitään!

Kansanturva? Omaperäinen käännös NSA:lle (National Security Administration).

Myös tv-sarjan tekninen laatu on vanhentunut nopeasti. Alkupään jatksot on kuvattu 4:3 kuvasuhteella. Kuvakohina ja värit kertovat ajan kulumisesta. Tänään sarja kuvattaisiin digitaalisena teräväpiirtona ja monikanavaäänillä. Av-tuotannon  kehitys on ollut ällistyttävän nopeaa. Siksi X-Files näyttää paljon vanhemmalta kuin mitä se onkaan.

Internet, langaton viestintä ja teräväpiirto ovat muuttaneet maailman, mutta jotain on sentään säilynyt. X-Filesin luoma epäluulon ja salailun ilmapiiri on yhä vallalla. Netin avoin tiedonvälitys ei ole hälventänyt epäluuloja, pikemminkin päinvastoin. Vuoden 2001 terrori-iskut olivat kuin suoraan 9/11-jaksosta. Ei ihme, että moni amerikkalainen uskoo iskujen olleen hallituksen salaliitto.

Sarjan teko loppui vuonna 2002.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Ei paniikkia Linked-inin salasanavuodosta

Vaihda salasanasi! Äkkiä! Ja tee se kaikkialle, missä olet salasanaa käyttänyt.

Uutinen kuulostaa niin tutulta. Tällä kertaa syynä on Linked-In-palvelusta vuodetut miljoonat salasanat. Mutta vaikka olisit palvelun käyttäjä, ainakaan toistaiseksi paniikkiin ei ole mitään syytä. Relax.

Venäläinen hakkeri väittää varastaneensa 6 458 020 salasanaa suositusta Linked-In some-palvelusta. Todistaakseen tekonsa hän on julkaissut salasanojen sha-1-tiivisteitä, joista voi murtaa varsinaisia salasanoja.

Käyttäjätunnuksia ei ole julkaistu, joten vaikka murto onnistuisi, suurta vaaraa ei ole. Salasana ilman käyttäjätunnusta on kuin avain, josta ei tiedetä mihin lukkoon se kuuluu.

Jos hakkerilla todella on hallussaan myös vastaavat käyttäjätunnukset, hän voi itse aiheuttaa vahinkoa Linked-Inin käyttäjille. Hän voi myös myydä tietoja oikeille rikollisille. Linked-inin tunnuksilla tuskin on suurta taloudellista arvoa, koska verkostoitumiseen liittyvästä palvelusta ei voi edes ostaa mitään (paitsi palvelua itseään).

Toinen riski on siinä, että paljastuneita salasanoja voi käyttää apuna uusissa tietomurroissa lisäämällä ne kokeiltavien listalle (ns. sanakirjahyökkäys). Mutta tällöinkin riski on pieni, sillä murtuneet salasanat ovat joka tapauksessa niitä helpoimpia, joita hakkerit muutenkin osaavat kokeilla.

Käytän Linked-Iniä niin vähän, että salasanani oli heikko ja pysynyt samana vuodesta 2003 lähtien. Silti sitä ei löytynyt murrettujen listalta. Ilmeisesti hakkerilla on vain pieni osa koko salasanakannasta.

Linked-inin pörssikurssi muuten nousi eilen 0,09 %, mikä kertoo markkinoiden reaktiosta riskiin.

Olipa riski miten pieni tai suuri tahansa, Linked-In-salasana kannattaa toki vaihtaa. Niin tein itsekin. Mutta paniikkiin on aihetta vain median otsikoissa.

PS. Salasanan vaihtotoiminto löytyy ikkunan oikeasta ylänurkasta. Oman nimen vieressä on alaspäin osoittava kolmio, josta pitää valita Settings. Linked-Inin käytettävyys ei ole kovin korkealla tasolla, mutta ehkä se on tarkoitettu erottelemaan ammattilaiset tavallisista tossunkuluttajista?

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Some-viestisi vaikuttavat

Onkohan näillä nettikirjoituksillani mitään vaikutusta? Sitä pohtii varmaan jokainen some-aktiivi ja bloggaaja.

Yksittäisinä teksteinä vaikutus voi olla vähäinen, mutta tilastollisesti jokainen twiitti, statuspäivitys, foorumiviesti ja blogipostaus vaikuttavat. Käyttäjien nettikirjoittelua seurataan, analysoidaan ja arvioidaan yhä laajemmin. Jokaisella viestillä on jokin vaikutus, ainakin yhdessä muiden kanssa.

SAS institute on erikoistunut tietolouhintaan ja sen visualisointiin. Kuukausi sitten osallistuin heidän järjestämäänsä tilaisuuteen Amsterdamissa, jossa käsiteltiin myös nettiviestinnän analysointia. Materiaali on tyypillistä big data -kamaa: valtavasti tietoa, joka ei taivu sql-tauluiksi eikä tietokannoiksi. Mutta sitäkin voidaan pyöritellä sopivilla ohjelmilla, jopa reaaliajassa.

YK:n innovaatiohankkeen Global Pulsen Robert Kirkpatric kertoi, miten Twitterin käyttö näkyy Indonesiassa. Kaaviosta näkyy ruokaa käsittelevien twiittien määrä Ramadan-kuukauden aikana:

Ruokaan liittyvät twiitit Ramadanin aikana.

Kun paastokuukausi alkaa, kaikki puhuvat ruuasta ja syömisestä. Ramadanin loppuessa viestien määrä romahtaa, sillä kaikilla on niin kiire syödä, ettei kukaan ehdi twiitata!

Kirkpatric näytti myös jakartalaisten twiittien sijaintitiedoista piirretyn graafin. Vaikka ainoastaan 15 % twiittaajista pitää sijaintitoimintoa käytössä, twiittien perusteella voitiin piirtää pääkaupungin tieverkosto. Ihmisillä on aikaa twiitata ruuhkissa jonottaessaan.

Nettiteksteistä voi myös ennustaa. Kirkpatric oli tutkinut blogi- ja foorumikirjoituksia työpaikoilta, joissa tehtiin henkilövähennyksiä. Irlannissa kirjoitusten sävy muuttui huolestuneeksi viisi kuukautta ennen irtisanomista. Kaksi kuukautta myöhemmin sävy vaihtui hämmentyneeksi ja kolme kuukautta irtisanomisen jälkeen näkyi piikki lomamatkojen peruuttamisessa.

Esittelijä näytti analysointiohjelmaa, joka seurasi reaaliajassa tapahtumasta lähetettyjä twiittejä:


Vihreä kuvaa myönteisten twiittien määrää, punainen kielteisten. Nouseva käyrä on kumulatiivinen tulos. Analyysiä ohjataan iPadiltä, jonka reuna pilkottaa kuvan alareunassa. Laite toimii helppona käyttöliittymänä varsinaiseen tietovarastoon.

Pyysin esittelijää analysoimaan vastaavasti hollanninkieliset Nokia-aiheiset twiitit (huomaa näppärä Logitechin näppäimistö, joka saa iPadin näyttämään läppäriltä):


Keltainen väri kuvaa neutraalia, vihreä myönteistä ja punainen kielteistä:


Vasemmalla näkyy yhteenveto, oikealla myönteisten ja kielteisten viestien erotus sekä alhaalla yksittäiset twiitit. Kaiken negativiisen julkisuuden jälkeen Nokiasta twiittailtiin yllättävänkin myönteisesti. Kuvassa pystypalkit on piirretty 15 minuutin välein, joten niistä voi tarkastella tilanteen muuttumista koko ajan. Analysoija tuntee nettikansan pulssin melkeinpä kädellään.

Twiittien analysointi ei ole aivan eksaktia, koska samat sanat voivat tarkoittaa eri asioita (puhutaanko yhtiöstä vai Nokian kaupungista?). Jokainen kieli vaatii oman analysointimodulinsa, myös suomea voidaan seurata. Analysoija voi rajata otosta avainsanojen, sijainnin tai linkkien perusteella:



Kaikkea sosiaalista mediaa voidaan analysoida samalla periaatteella. Esimerkiksi aiheesta eniten kirjoittaneet bloggaajat sekä news- ja foorumikirjoittajat saadaan top 5-taulukkoon:


Erittäin mielenkiintoista on seurata aikajanalla (jota vieritetään iPadin näytöllä sormin), miten kirjoittajien asenne (väri) ja viestien määrä (pallon koko) on muuttunut:


Esittelijä kertoi, miten Deutsche Telekomilla on 37 hengen osasto, joka seuraa jatkuvasti nettikirjoittelussa tapahtuvia muutoksia ja vastaa henkilökohtaisesti viesteihin, jotka erottuvat massasta joko hyvin kriittisinä tai erityisen myönteisinä.

Nettimedian seurantaa käyttävät hyväkseen monet suomalaisetkin yritykset. Ensi kerralla kun kirjoitat jotain nettiin voit olla lähes varma siitä, että ainakin tietokone noteeraa viestisi. Se päätyy omalta osaltaan tilastoihin ja kenties jonkun oikean päättäjän iPad-näytölle. Sitten onkin jo lähellä, että twiitti vaikuttaa päätöksentekoon.

Ja vielä: kun yrityksillä on käytössään tämän tason teknologiaa, mitä mahtaakaan olla eri valtioiden tiedustelupalveluilla? Niitä kiinnostaa vähintään yhtä paljon se, mitä toisen valtion kansalaiset ajattelevat ja tuntevat.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Flame tulee päivittämällä

Virusalalla tapahtuu harvoin mitään todella uutta. Pankkitroijalaiset ja muut haitakkeet ovat ikäviä, mutta yleensä ne vain toistavat samaa vanhaa kaavaa. Ainoa ongelma niiden pysäyttämisessä on koko ajan lyhentyvä aikaikkuna -- haittaohjelmien elinikä kun lasketaan tunneissa. Jos torjunta ei ehdi reagoida aamupäivällä, iltapäivällä on jo myöhäistä. Alkuperäinen haitake on hävinnyt ja sen tilalla on uusi. Ikävää, mutta rutiinia ja siksi tylsää.

Viime viikolla Lähi-idästä löytynyt Flame on kuitenkin aiheuttanut väristyksiä koko tietoturva-alalle. Joidenkin selkäpiissä ne ovat kylmiä, jotkut ovat innoissaan. Vihdoin jotain uutta ja pirullisen karmivaa.

On käynyt ilmi, että Flame-vakoiluohjelma on levinnyt väärennetyn Windowsin päivityspalvelun kautta. Täysin päivitetty Windows 7-työasema, johon käyttäjällä itsellään on vain perusoikeudet, on voinut saada tartunnan, koska haittaohjelma on jaettu Windowsin virallisten päivitysten joukossa.

Miten ihmeessä se on mahdollista? Onko Microsoftille murtauduttu?

Tähän mennessä tiedetään seuraavaa: Flame-haitake on perustanut yrityksen sisäverkkoon oman palvelimen ja ohjannut työasemien päivityskyselyt kulkemaan sen kautta. Aidot päivitykset on haettu Microsoftin oikealta palvelimelta, mutta Flame on pystynyt ujuttamaan joukkoon oman koodinsa ja saastuttamaan muutoin täysin puhtaat koneet (tietenkin vain lähiverkon sisällä).

Normaalisti päivityksiä tarkistava työasema ottaa yhteyden suoraan Microsoftin palvelimeen. Flame on huijannut lähettämällä kyselijälle wpad-protokollan (web proxy auto-detection protocol) kautta väärän, sisäverkon palvelimen osoitteen. Harhautukseen on riittänyt jopa ikivanha netbios-nimi.

Kaikella tällä ei olisi merkitystä, ellei Microsoft olisi tehnyt pahaa virhettä. Se on jakanut Terminal services -palvelun käyttäjille varmennetta, joka on tarkoitettu yhteyksien salaamista varten. Epähuomiossa varmenteeseen oli kuitenkin jäänyt myös oikeus allekirjoittaa ohjelmia Microsoftin nimissä. Normaalisti allekirjoitus takaa, että ohjelma on eheä ja aito, joten Windows ajaa ne lupaa kysymättä admin-oikeuksilla.

Bitti, jonka piti olla nolla, onkin ollut ykkönen (tai päinvastoin).Viimekädessä kyse on siis teknisesti mitättömästä virheestä, jolla on kuitenkin laajat seuraukset.

Periaatteellisella tasolla asia on äärimmäisen vakava. Jos varmenneketjuun ei voi enää luottaa, päivitysten jakelu (ja sitä kautta koko Windowsin turvallisuus) romahtaa. Microsoft on korjannut ongelman sulkemalla virheellisten varmenteiden käytön -- mutta tämä on tehty juuri kyseisen päivityspalvelun kautta. On siis täysin mahdollista, että Flamea etähallinnoiva taho (epäilemättä jonkin maan tiedustelupalvelu) voisi estää korjauksen perillemenon saastuneissa koneissa.

Päivityspalvelun haavoittuminen on vakava juttu, koska sen kerran tapahduttua ei tulevien korjausten toimivuudesta voi enää koskaan olla täyttä varmuutta.

Kaikeksi onneksi näyttää siltä, että tällä kertaa selviämme säikähdyksellä. Flame on kohdennettu vain Lähi-idän maihin. Saastuneita koneita (ainakin sellaisia, joissa haitake on aktiivisessa toiminnassa) on alle tuhat. Lisäksi Flamen levittäminen vaatii ensimmäisen koneen saastuttamista jollain perinteisellä tavalla, joten kotikäyttäjät ja työasemansa turvallisuuden varmistaneet yritykset ovat turvassa.

Silti tapahtuneella on laajat vaikutukset. Epäilemättä myös Apple ja Linux-distrojen valmistajat käyvät parhaillaan kuumeisesti läpi omia varmenteita tutkiakseen, onko niissä vastaavia virheitä. Paljastunut uusi hyökkäystapa kiinnostaa takuulla myös rikollisia (muitakin kuin valtion palveluksessa olevia sellaisia), mutta siitä on iloa vain, jos käytettävissä on koodin allekirjoitukseen kelpaava varmenne.

Nettisodan kynnyksellä tapahtuma pakottaa kysymään, onko meillä aavistustakaan siitä miten haavoittuvia tietojärjestelmämme lopulta ovat? Onko vastaavia uusia hyökkäystapoja ja niillä jaettuja haitakkeita muitakin, kenties juuri meidän yrityksessä? Ovatko kiinalaiset ja venäläiset kehittäneet vastaavia kyberaseita? Tähän asti tietoturvalla on yritetty suojautua lähinnä nettirikollisia vastaan. Armeijat ja tiedustelupalvelut ovat sen kokoluokan vastustajia, että virustorjuntaohjelmat näyttävät lähinnä hernepyssyiltä.

Tapahtunut pakottaa pohtimaan tietoturvan fundamentteja ihan uudesta, pelottavasta näkökulmasta.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

USA otti D-aseet käyttöön

Marraskuun 16. päivän iltana 1988 olin mukana radion keskusteluohjelmassa, jonka aiheena olivat tietokonevirukset. Paria viikkoa aikaisemmin amerikkalainen opiskelija oli pelästyttänyt koko madollaan, joka halvaannutti puolet silloisen internetin unix-palvelimista. Jos vastaava tapahtuisi tänään, koko maailma pysähtyisi.

Minun ja toimittajan lisäksi studiossa olivat silloinen tietosuojavaltuutettu Anna-Riitta Wallin, Sara Heinämaa sekä kaksi lääketieteen edustajaa. Tämän päivän silmin katsottuna varsin erikoinen kokoonpano, mutta tietokonevirukset olivat tuolloin vielä outoja ja eksoottisia.

Tapahtuma jäi mieleeni siksi, että mainitsin virukset potentiaalisena sodankäynnin välineenä. Kutsuin niitä D-aseiksi aiempien ABC-aseiden tapaan (atomic, biologic, chemical).

Enää ei tarvitse spekuloida. Jokainen tietokoneenkäyttäjä on törmännyt viruksiin ja D-aseista on tullut totta. Yhdysvallat ja Israel ovat jo vuosien ajan käyneet digitaalista sissisotaa Irania vastaan ja vakoilleet Lähi-idän maita kehittyneillä haittaohjelmilla.

Yhdysvallat on avannut Pandoran lippaan digitaalisella sodanjulistuksellaan. Ottamalla ensimmäisenä käyttöön D-aseet se antaa esimerkin, jota muutkin valtiot tulevat seuraamaan. Ilmankos Suomikin ilmoitti jo viime syksynä verkkopuolustuksen uudesta strategiasta, johon sisältyy myös omien haittaohjelmien kirjoittaminen ja netissä hyökkääminen. Turvallisuusuhkat ovat muuttumassa tavalla, joka saa keskustelun varuskuntien säilyttämisestä näyttämään kovin vanhanaikaiselta.

Sotilaallisen toiminnan laajeneminen uudelle alueelle on aina huono uutinen. Iranin ydinohjelman sabotointi tuntuu varsin vähäpätöiseltä syyltä näin isolle linjamuutokselle. Parhaassakin tapauksessa virus onnistuu lykkäämään hanketta vain muutamalla vuodella. Digitaalisen sodankäynnin lähtölaukauksen vaikutukset voivat olla peruuttamattomia ja pitkävaikutteisia, kuten ABC-aseissa on nähty.

Ehkä Yhdysvalloissa ajatellaan, että on vain ajan kysymys milloin kaikki valtiot ryhtyvät nettihyökkäyksiin, ja siksi sen kannattaa toimia ensimmäisenä. Tai ehkä Kiina on jo tehnyt omat siirtonsa, jotka eivät vain ole paljastuneet julkisuuteen. Jo vuonna 2001 epäiltiin, että Kiinalla olisi ollut jotain osuutta Nimda- eli Code Red -madon syntyyn.

USAn liike on kuitenkin vaarallinen, sillä D-aseissa länsimaat ja erityisesti Yhdysvallat itse on hyvin haavoittuvia. Virusten kehittäminen ei vaadi samanlaisia taloudellisia resursseja kuin ABC-aseiden tai kauko-ohjattavien lennokkien. Hyökkäämällä itse ensimmäisenä siitä tulee legitiimi kohde monille muille valtioille ja ääriryhmille. Mitä kehittyneempi valtio, sitä suurempi vaara. Iranissa mato voi lamaannuttaa ydintehtaan, mutta lännessä koko kansantalouden.

D-aseet on otettu esiin, eikä tästä seuraa mitään hyvää. Onhan oma palomuurisi päällä?

Ps. Mahtaisiko jostain Ylen arkistosta löytyä tuo vanha viruskeskustelu? YLE oli sen suhteen todellakin aikaansa edellä.
Website Security Test