tiistai 17. tammikuuta 2012

Kiasma ei ole enää mitään

Mitä yhteistä on kotitalouksilla ja kulttuuriväellä? Ainakin se, että molemmat haluavat aina jotain uutta. Vanha matkapuhelin, taulu-tv tai mp3-soitin eivät ole enää mitään. Pitää saada uusin malli. Vasta se lunastaa kaikki odotukset ja palkitsee ostajan rajattomalla tyydytyksellä.

Moni tuntuu unohtaneen, että 15 vuotta sitten Suomeen valmistui pitkän odotuksen ja riitelyn jälkeen nykytaiteen museo. Kiasman tarpeellisuudesta, sen arkkitehtuurista ja sijainnista käytiin aikoinaan vähintään yhtä värikäs keskustelu kuin Guggenheimista nyt. Kiasmasta vaadittiin kansanäänestystä (valtuusto tyrmäsi aloitteen äänin 70-12 kesäkuussa 1994) ja museon sijoittamista ahtaalle tontille Mannerheimin patsaan viereen vastustettiin kansanliikkeen voimin.

Museo myytiin kansalle lupaamalla, että valmistuttuaan talo palvelee laajasti maamme kulttuurielämää, nostaa Suomen kansainvälistä arvostusta ja houkuttelee ulkomaisia turisteja katsomaan näyttävää rakennusta.

Nyt Kiasma ei ole enää mitään, pitäisi saada Guggenheim. Vasta SE olisi jotain. Vasta Guggenheim tekisi Suomesta kansainvälisen menestyjän.

Kiasma valmistui vajaat 14 vuotta sitten toukokuussa 1998. Uteliaita kävijöitä riitti vuoden verran, sen jälkeen kiinnostus on hiipunut. Rakennus, saati sitten sen näyttelyt, eivät ole vuosiin herättäneet otsikoita tai laajempaa keskustelua.

Se on harmi. Tunnen piston sydämessäni siitä, että käyn Kiasmassa yhtä harvoin kuin muutkin. Viime syksyn afrikkalaisen nykytaiteen näyttely oli hieno, Mary Sibanden Hallitsija suorastaan upea.

Siitä huolimatta näin espoolaisena tuntuu, että Kiasma on likipitäen unohdettu siihen Musiikki- ja Sanomatalojen väliin. Ajankohtaisessa Guggenheim-keskustelussa Kiasmaa ei ole mainittu käytännössä lainkaan, ja uusi museo todennäköisesti vähentäisi Kiasman kiinnostavuutta entisestään.

Kiasman tiimoilta aikoinaan käyty väittely palautui mieleeni, kun kaivoin Hesarin arkistosta vanhoja juttuja 1990-luvulta (Kiasman nimi oli muuten aluksi Chiasma):

"Voimme valmistautua siihen, että tämä amerikkalaisen arkkitehdin työ tulee vetämään tänne mielenkiintoa, joka sitten kohdistuu myös suomalaiseen arkkitehtuuriin", Lipponen sanoi.... "Pelkkä bisnes-city ei riitä tekemään Helsingistä sitä aluekeskusta, jollaisen haluamme tästä kaupungista tehdä." (Peruskiven muuraus 11.5.1996)

Menneisyyden arvot eivät saa siirtää Nykytaiteen museota. Seuratessa keskustelua Nykytaiteen museosta voisi saada sen käsityksen, että Suomen kansan syvät rivit ovat nousseet vastustamaan suunnitelmaa... Minua huolestuttaa kaupungin, kaupunkikulttuurin ja suomalaisen kulttuurin muumioituminen jos menneisyyden arvojen annetaan estää nykyisen ja tulevan. (Mielipide 15.6.1994)

Arkkitehdin maailmanmaine tuo julkisuutta Suomellekin. Suomessa saattaa välillä unohtua se suuri kansainvälinen arvostus, jota Steven Hollin arkkitehtuuri maailmalla nauttii. Hänen kaikkiin aisteihin vetoava, fenomenologinen lähestymistapansa on ajankohtainen... Hollin suuri maine on tuonut oheistuotteena julkisuutta Suomellekin, kun kansainvälinen arkkitehtuurilehdistö julkaisee kilvan hänen teoksiaan, joukossa ajankohtaisena suunnitelmana Helsingin Nykytaiteen museo. (Kulttuuri 5.6.1994)

"Voiko käydystä keskustelusta aistia myös jonkinasteista ulkomaalaispelkoa? Rakennustaiteen museon käynnistämä kampanja amerikkalaisvoittajan ehdotuksen arkkitehtuuria vastaan on yllättävää... Suomen, myös arkkitehtuurin, on antauduttava vuorovaikutukseen kansainvälistyvän maailman kanssa. Rakentamalla pääkaupunkiimme keskeiselle paikalle nykykulttuurin keskuksen, jossa suomalainen ja ulkomainen taide kohtaavat, muovaamme Helsingistä kulttuurisesti täysipainoista pääkaupunkia." (Mielipide 17.9.1993)

Miten nämä kuulostavatkin niin tutuilta? Kiasman sijaan voisi yhtä hyvin vaihtaa Guggenheimin. Olisiko siis Guggiksella edessään Kiasman kohtalo?

Kirjoitukseni on samalla vastaus Jan Vapaavuorelle, joka Uuden Suomen kolumnissaan (Guggenheim vai sinivalkoista makkaraa?) muistutti töölöläisten vastustaneen kaikkia rakennushankkeita, mutta onneksi ne oli silti rakennettu. Totta -- useimpia rakennushankkeita on vastustettu, mutta yhtä usein niihin ladatut odotukset ovat jääneet toteutumatta. Odotukset vain tapaavat unohtua yhtä nopeasti kuin kritiikkikin.

Olisiko liikaa vaadittu, että saatuaan lyhyessä ajassa oopperatalon, musiikkitalon ja Kiasman kulttuuriväki olisi edes hetken aikaa tyytyväinen? Voisimme opetella hyödyntämään nykyisiä kulttuurilaitoksia uusien haikailun sijaan. Todellinen kulttuuri rakentuu olemassa olevien rakennusten hyödyntämiseen, ei uusien haikailuun.

10 kommenttia:

Hannu Tanskanen kirjoitti...

@ Voisimme panostaa mainonnassamme turisteille sellaiseen, mikä meillä jo on ja ei maksa mitään, kuten kommunismin ulkomuseo,jossa NATO edelleenkin on ruma sana,jonka presidenttiehdokkkaat puoluekannasta riippumatta kavahtavat sanomasta.

Anna-Liisa kirjoitti...

MTV3:n uutisessa 12.1. rauhoitellaan:
"Investointipäätös menee kuitenkin seuraavan kaupunginvaltuuston tehtäväksi. Guggenheim-museosta saattaa tulla yksi ensi syksyn kunnallisvaaliaiheista."

Näinköhän on mahdollista perua, jos se nyt käynnistyy? Helsingin sanomat 17.1.:
"Helsingin kaupungin ja Guggenheimin säätiön väliseen sopimukseen on Helsingin Sanomien tietojen mukaan tulossa useiden miljoonien eurojen sopimussakko.

Sakko lankeaisi Helsingin tai Guggenheimin säätiön maksettavaksi, jos jompikumpi osapuoli vetäytyisi sopimuksesta sen solmimisen jälkeen.

"Keskustellaan miljoonaluokan maksusta", kaupunginjohtaja Jussi Pajunen vahvistaa HS:lle.
"

Arveleeko joku, että Guggis sen peruisi?

HENRIKKI kirjoitti...

Kiasma ohitti kävijämäärässä Ateneumin viime vuonna.

http://www.hs.fi/kulttuuri/Kiasma+ohitti+Ateneumin+k%C3%A4vij%C3%A4m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4ss%C3%A4/a1305552819659

Petteri Järvinen kirjoitti...

"Ikinä en ole käynyt Kiasmassa, enkä käy" on yhtä kapea-alainen mielipide kuin Guggiksen innokkaimmilla kannattajilla. Ennakkoluulot tai periaatteet eivät saisi ohjata ajattelua, saati sitten toimintaa.

Käytin termiä "kulttuuriväki" huolimattomasti. Varsinkin tänä vuonna moni kulttuurialan ammattilainen on kritisoinut Guggis-hanketta esimerkiksi sen vuoksi, että megaluokan hanke vie väistämättä rahaa ja huomiota monilta nykyisiltä tahoilta.

Guggiksen perusongelma on se, että matkailuinvestointi ja taide sotkeentuvat toisiinsa. Jokaisella hanketta edistävällä on oma näkemys siitä, mitä oikein tavoitellaan. Kulut ja rasitteet on helppo laskea, mutta tuotoista (sen paremmin matkailun kuin taiteen) voidaan esittää vain toiveita. Siksi koko hanke lepää lopulta toiveiden ja unelmien varassa. Eikä asiaa ainakaan auta Guggenheim-säätiön avoin kaupallisuus, johon meillä Euroopassa ei ole totuttu. Kaikkein vähiten Suomessa.

Poliitikot pyrkivät ajattelemaan asiaa laajasti ja huomioimaan epäsuorat vaikutukset, joita ei lopulta voi edes mitata. Silti heidänkin toivoisi muistavan tavallisen kuntalaisen näkökulman. Ei ole mitään erillistä kassaa, josta kulttuurilaitoksia voitaisiin rahoittaa. Kaikki rahat tulevat viime kädessä samasta lähteestä: suomalaisten taskuista. Jos hankkeeseen lähdetään, taustalla on oltava vankkumaton usko siihen, että investointi kannattaa.

Ihmiselle on luonnollista projisoida odotuksia seuraavaksi ostettavaan laitteeseen tai rakennettavaan taloon. Uuden sijaan voisi olla parempi investoida vähän lisää vanhaan ja hyödyntää sitä tehokkaammin. Tämän tietää jokainen uuden älypuhelimen, tietokoneen tai taulu-tv:n ostanut.

Mahtava rakennus ei takaa kulttuurin kukoistusta. Hyvänä esimerkkinä on Pariisin oopperatalo. Ranskalaisen grand opera'n suuruudenaika päättyi juuri, kun sille omistettu talo valmistui.

Pera kirjoitti...

Tuskin kokoomukselaisetkaan enään pitävät SDP:n Lipposta hyödyllisenä henkilönään.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

@ Maailmassa nyt kuitenkin ja halusimme tai ei,on brändejä,joista maksetaan ja ne tuottavat,amerikkalaisia useimmiten,joka tökkinee useimpia vastustajia,juutalainen vieläpä.

Tällaiset, kuten Coca-Cola, McDonalds jne. jokainen tunteen, samoin Guggenheimin. Chiasma ei sano mitään ja ruma peltihallinsa vielä vähemmän,
kerran kävin ja se riitti, Ateneumissa sentään useita kertoja.

"Avoin kaupallisuus",no, tällainen on tietenkin ikävää kyldyrelleissä piireissä,joissa on totuttu pikkusormi pystyssä odottamaan oman mafian apurahoja.

Palkataan suoraan Frank Gehry piirtämään uusi futuristinen Bilbao, Steven Holl on jo kyvyttömyytensä osoittanut Kiasmassa. Suomalainen arkkitehti?
Eikö Enson laatikko kauppatorin kupeessa jo riitä pelottamaan?

Anna-Liisa kirjoitti...

Hannu, entäpä Life on a Leaf - täysin suomalaista tuotantoa? Vaatinee taiteilijan ja arkkitehdin yhteistyötä, ainakaan kyseisen arkkitehdin toimiston muut työreferenssit eivät säväytä.

Anna-Liisa kirjoitti...

Kovasti makuasioita nämä ovat. Minä olen aina pitänyt Enson talosta. Vau-rakennuksen kuitenkin tunnistanee, pitipä siitä tai ei. Minä kannatan vauta stadiin, kun kerran rahaa tuntuu olevan eikä ole tahtotilaa jolla se käytettäisiin vaikkapa kouluihin tai vanhuspalveluihin. Kiihkeästi vastustan kuitenkin sitä, että maksetaan tyhjästä ulkomaisille bisnesmiehille. Toisin sanoen vastustan Guggista.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle Kiasma merkitsee paljon:
Se on aina pahasti tiellä, kun kävelen junalta Kamppiin tai Lasipalatsiin.

Hannu Tanskanen kirjoitti...

@Anna-Liisa

Epäilemättä "Life on Leaf" on hieno,mutta onko se tunnettu maailmalla? Tästähän on kysymys,en missään nimessä halveksi suomalaisia arkkitehteja (maailmankuuluja!) tai museoita, vaikkapa Gallen-Kallelan museo on pieni, mutta olen käynyt siellä lähes joka kesä. Kuitenkin,Guggenheim on nimi joka vetää ja veikkaanpa että vaikkapa jenkkiristeilijöiden turistit käyvät Guggessa, joka on kävelymatkan päässä laivasta, eiväthän ne täällä ole kuin päivän matkallaan Pietariin.

(PS. Sain blogistilta "kurinpalautusta" koskien lausumaani amerikka- ym. vihamielisyydestä. Pahoitteluni siitä,kaikkihan toki Amerikkaa nyt rakastavat,kun siellä on sosialistipressakin!;).