sunnuntai 30. marraskuuta 2008

DRM ei ole kuollut

Yhä useampi verkkokauppa myy musiikkia suojaamattomassa mp3-muodossa. Hätäisimmät ovat jo ennakoineet koko DRM:n häviämistä, mikä olisi asiakkaan etu.

Eipäs hosuta. DRM on hengissä ja voi hyvin. Viimeksi sen uhreiksi ovat joutuneet Mac-kannettavien ostajat (Uusissa Mac-bookeissa kopioesto sisäänrakennettuna). Ilmiö on vihastuttanut monia uskollisia Mac-käyttäjiä, kuten verkon keskusteluista (esim1, esim2) käy ilmi.

Televisio- ja elokuvayhtiöt haluavat estää sisältönsä katselun muilla kuin HDCP-suojausta tukevilla näytöillä. Tuki puuttuu vanhemmista videotykeistä ja eräistä lcd-näytöistä. Aiemmin Mac-käyttäjät ovat voineet katsoa kuvaa analogisen liitännän kautta, mutta tämä reitti on uusissa koneissa estetty.

Yhdysvalloissa Apple myy sekä elokuvia että tv-sarjoja iTunesin kautta. Asiakas on ymmärrettävästi vihainen, kun ei pystykään enää katsomaan aiemmin ostamaansa ja siihen saakka hyvin toiminutta sisältöä.

Ironisuutta lisää se, että Steve Jobs on vedonnut voimakkaasti levy-yhtiöihin, jotta nämä luopuisivat suojauksien käytöstä. Elokuvateollisuus, jossa Jobs itse on merkittävässä asemassa Disneyn suurena osakkeenomistajana, saa kiristää rajoituksia ja suojauksia asiakkaan haitaksi.

Vuonna 2006 tietoturvaguru Peter Gutmann kritisoi voimakkaasti Vistan DRM-tekniikoita ("longest suicide note in computer history"). Jäädään odottamaan, milloin hän lisää kirjoitukseensa Mac-osuuden.

lauantai 29. marraskuuta 2008

Epäsuosittu urkintalaki

Olen vuosien varrella ottanut kantaa moniin eri asioihin. Joitakin olen puolustanut, toisia vastustanut. Kantani on aina määräytynyt oman näkemykseni perusteella. Olisi liian helppoa olla populisti ja kulkea valtavirran mukana. Myös epäsuosittuja asioita pitää puolustaa, jos ne ovat omasta mielestä perusteltuja.

Nyt otsikoissa oleva sähköisen viestinnän tietosuojalain muutos herättää edelleen runsaasti vastustusta, vaikka lakia on oleellisesti tarkennettu ja tiukennettu parin vuoden takaisesta versiosta. Varsinkin lehdistössä lakimuutos on haukuttu täysin lyttyyn. Lehdet kysyvät kommentteja kansanedustajilta ja oikeustieteen professoreilta. He tuntevat epäilemättä lait, mutta ovat muutoin kovin kaukana yritysten arkipäivästä. Yliopiston käytävillä on helppo pohdiskella perusoikeuksien ehdottomuutta.

Lehtien otsikot, kuten Miksi talonmies ja opettaja ovat saamassa poliisia suuremmat urkintaoikeudet?, ovat sensaatiohakuisia ja harhaanjohtavia. Kovassa mediakilpailussa otsikoilla tavoitellaan näkyvyyttä ja julkisuutta.

Vaikka lakimuutos liittyy yritysten arkipäivään, en ole nähnyt yhdenkään toimittajan kysyvän yritysten mielipidettä. Ehkä yritykset eivät edes halua vastata. Lehdistön antama pilkkanimi "Lex Nokia" on jo varoittava esimerkki. Sen jälkeen mikään yritys ei halua leimaantua lain kannattajaksi.

Lain keskeinen muutos liittyy yrityksen sähköpostin tunnistetietoihin. Laki antaisi yritykselle erittäin rajallisen ja tarkkaan säädellyn oikeuden tutkia tunnistetietoja, jos on syytä epäillä yrityssalaisuuksien vaarantumista. Käytännössä lakimuutoksella olisi vain vähän vaikutusta, niin monen rajoituksen ja ehdon takana tunnistetietoihin pääsy olisi jatkossakin.

Tällaisissa asioissa ei ole oikeaa eikä väärää. Jonkinlaisena mittarina voi toimia tuleva kehitys. Jos muut EU-maat (tai edes pohjoismaat) tulevat muuttamaan omia lakejaan yhtä ehdottomiksi kuin mitä Suomen nykyinen laki on, muutoksen vastustajat ovat oikeassa. Silloin Suomi on toiminut edelläkävijänä. Jos taas käy päinvastoin, katson oman kantani olleen perusteltu.

maanantai 10. marraskuuta 2008

JSN:n puheenjohtaja esittää netille uutta valvontaelintä

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen esitti tänään puheessaan uutta valvontaelintä: nettivaltuutetun toimistoa. Sen tehtävänä olisi (suora lainaus uutisesta) karsia verkkokeskustelujen räikeimpiä ylilyöntejä. Niin ikään nettivaltuutetun johdolla laadittaisiin hyvän nettitavan ohjeet ja käytännöt. Ihmiset voisivat tehdä valtuutetulle kanteluita, kun he kokevat jonkin kirjoituksen tai muun nettimateriaalin rikkovan hyviä nettitapoja. Ja koska pelkkä paheksunta tuskin vaikuttaisi asioihin, Hyvärinen pohtii voisiko valtuutetulla olla oikeus määrätä taloudellisia rangaistuksia tai ainakin velvoittaa julkaisemaan oikaisu. Niin ikään hän toisti aiemman ajatuksensa siitä, että nettiin pitäisi voida kirjoittaa vain omalla nimellä ja nimimerkin käyttö tulisi sallia vain poikkeustapauksissa.

Ehdotus herättää kysymyksiä:

- Mitä räikeitä ylilyöntejä Hyvärinen mahtaa tarkoittaa? Ruususeen kohdistuneita herjauksia? Rasistisia sivuja? Vai jotain muita? Ovatko ne oikeasti niin iso ongelma, että tarvitaan uusi nettivaltuutetun toimisto?

- Ovatko räikeät ylilyönnit niin yleisiä ja vakavia, että nimimerkkien käyttöä tulisi rajoittaa? Se merkitsisi kotimaisten keskustelualueiden lähes täydellistä kuihtumista. Pitäisikö tämä hyväksyä hintana ylilyöntien karsimisesta? Etenkin kun huomioidaan seuraava kohta:

- Nettivaltuutettu voisi puuttua vain Suomessa ylläpidettäviin sivuihin. Ulkomailta toimivat palvelimet (kuten vaikkapa keskustelua herättänyt Halla-aho blogi) voisivat jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.

- Montako henkeä toimistoon palkattaisiin? Suomalaisissa palvelimissa on varmasti kymmeniä tuhansia sivuja, jotka loukkaavat jonkun mielestä hyviä nettitapoja. Valitusten käsittely työllistäisi kymmeniä ellei satoja ihmisiä.

Hyvärisen mielestä netti tarvitsee sääntelyä. Siitä on helppo olla samaa mieltä, kunhan sääntely ottaa huomioon netin erityispiirteet ja on linjassa muiden medioiden sääntelyn kanssa. Julkisuuden henkilöä keskustelupalstalla loukkaavaa, keskellä yötä kännipäissä kirjoitettua viestiä ei voida rinnastaa siihen, että sama teksti julkaistaisiin aamun sanomalehdessä. Medioiden erityisluonne ja yleinen vaikuttavuus on otettava huomioon esimerkiksi herjausta arvioitaessa. Netissä on kyse ihmisten välisistä verkkokeskusteluista, ei tiedonvälityksestä sanan perinteisessä merkityksessä.

Hyvärisen ajatteluun (suora lainaus taas) ei mahdu, että netin fantastisia mahdollisuuksia tärvätään herjauksiin, vihapropagandaan, pornografiaan, terrorismiin, väkivaltaan sekä lasten ja nuorten elämää tuhoaviin aineistoihin. Oh-hoh! Poistaisiko nettivaltuutettu väkivallan, terrorismin ja pornon Suomen netistä? Tuhoavatko nämä aineistot todella lasten ja nuorten elämän?

Vai olisiko syytä tottua ajatukseen, että netin myötä vapaa, ilmainen ja globaali viestintä on tullut kaikkien ulottuville, eikä mikään enää palaa entiselleen?
Website Security Test