lauantai 16. maaliskuuta 2024

Vuotavatko tietoni verkkokaupoilta ja pakettifirmoilta?

Saan usein kysymyksiä, joissa epäillään verkkokauppojen ja pakettifirmojen vuotavan henkilötietoja huijareille. Miten muuten olisi mahdollista, että oikean tilauksen jälkeen sähköpostiin saapuu huijausviestejä juuri samoilta yrityksiltä?

Selvitin aihetta Digiajan tietosuoja -kirjassani (2022) ja löysin yhden mahdollisen selityksen: sähköpostin roskapostisuodatin. Se torjuu huomaamatta lukuisia huijaus- ja kalasteluviestejä, koska ne näyttävät epäilyttäviltä.

Kun asiakas sitten lähettää tai saa aidon sähköpostin em. yrityksiltä, roskasuodatin näkee sanan olevan käyttäjälle relevantti eikä enää estä sitä. Näin myös huijaukset alkavat päästä läpi.

Seuraavan kerran kun epäilet tietojesi vuotaneen, käy tutkimassa roskapostikansion viestihistoriaa. Löydätkö aiemmin estettyjä, samaan yritykseen liittyviä huijausviestejä? Harmi vain, että roskaviestien kansio ei säilytä kovin vanhoja viestejä. Algoritmi kuitenkin muistaa ne.

Samantapainen mekanismi saattaa selittää osan "Facebook salakuuntelee minua" -ilmiöistä. Sanan käyttö tekstissä, tai jopa sen esiintyminen valokuvassa, saattaa laukaista mainonnan. Mikrofonista ja salakuuntelusta ei ole kyse.

Itselleni sattui viikolla hauska tapaus. Olin lukenut illalla Max Seeckin Kauna-kirjan loppuun ja havahduin ajatukseen, etten ole nähnyt pitkään aikaan mainosta hänen uusista kirjoistaan. Vieläköhän mies kirjoittaa? Ja heti seuraavana päivänä näin netissä tiedotteen, jonka mukaan Seeck on tosiaan pitänyt taukoa mutta uusi kirja Merkitty ilmestyy syyskuussa. 

Jos Facebook tai Google liittyisivät jotenkin juttuun, voisin epäillä salakuuntelua. Nyt luin kirjan paperisena ja näin tiedotteen vastauksena mielessä pyörivään kysymykseen. 

Kun asioita on paljon, törmäyksiä sattuu väistämättä, eikä kyse ole mistään muusta kuin puhtaasta sattumasta.

torstai 14. maaliskuuta 2024

Tekoälyllä ei ole persettä

Olin eilen puhumassa tekoälystä What's going on in retail -seminaarissa. Ennen minua piti esityksen Verkkokauppa.comin markkinointi- ja viestintäjohtaja Suvituuli Tuukkanen, joka kertoi yhtiön markkinoinnista. Kodinkonekaupassa katteet ovat ohuita, kilpailu kovaa - ja kovenee entisestään, mikäli Amazon tulee isosti Suomeen. Vielä niin ei ole käynyt.

Verkkokauppa.com on tehnyt markkinoinnista melkoista tiedettä. Sen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan monilla eri mittareilla. Suvituuli poimi esiin kaksi onnistunutta kampanjaa. Toinen oli pehmolelu Anu Saukko, jota "markkinoitiin" ainoastaan somepostauksella. Silti siitä tuli erittäin suosittu.

Toinen oli lokakuussa Helsingin Sanomissa julkaistu Seniorikokemusasiantuntija-työpaikkailmoitus, joka liittyi mediassa velloneeseen keskusteluun toisen kodinkoneliikkeen agressiivisesta myynnistä vanhemmille asiakkaille. 

Haussa joulumyyntiä varten seniorikokemusasiantuntija.

Aluksi markkinointi lähetti väärän viestin: tarkoitus ei ollut mollata kilpailijaa, vaan korostaa yhtiön omaa politiikkaa, jossa asiakkaille myydään vain sitä, mitä he pyytävät eikä tuputeta mitään. Yhtiön oma kommentointi käänsi huomion suunnan ja kampanja sai erittäin paljon positiivista huomiota.

Miten tämä liittyy tekoälyyn?

Suvituuli kertoi, miten johdon käyttämät mittarit ovat monipuolisia ja kehittyneitä, mutta ne katsovat tietenkin peräpeiliin, vanhaan dataan. Niistä ei voida arvioida, onko jokin ihan uudenlainen markkinointikamppis kannattava. Ja yleensä juuri sellaiset ovat niitä parhaita, joista puhutaan vielä pitkään. Riski on tietenkin suuri, sillä aivan uudenlainen juttu voi myös mennä metsään. Tässä se meni maaliin. 

Niin fiksu kuin tekoäly onkin, sillä ei ole "perstuntumaa", sanoi Suvituuli. Vain ihminen pystyy arvioimaan aivan uusia asioita ja päättämään sitten, kannattaako riski ottaa.

Tekoälyllä on aivot, ainakin koneelliset sellaiset, mutta perstuntumaa sillä ei ole. Eikä persettä.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Hyvästit autoilun ilolle (kolumni)

Kolumni julkaistu Tivi-lehdessä 8.3.2024 otsikolla Osta auto nyt ennen kuin teslaantuminen valtaa markkinat – jälleenmyyntiarvo saattaa jopa nousta.

Moderni auto on täynnä pieniä tietokoneita, mutta itse ajaminen ei ole vuosien saatossa paljonkaan muuttunut. Hyvä niin, sillä autoilu on viimeinen vapauden linnake, jossa ihminen kokee vielä hallitsevansa asioita.

Auton käyttöliittymä on hyvin standardoitu ja liikennesäännöt melkeinpä kiveen hakattuja. Mitä enemmän kilometrejä jää taakse, sitä paremmaksi kuljettaja kehittyy. Vanha kokemus ei käänny ihmistä vastaan, kuten alati muuttuvassa digimaailmassa helposti tapahtuu.

Autoilu on kuitenkin uhattuna. Software Defined Vehicle eli sdv-ajattelu näkee auton teknisenä alustana, jolle toimintoja lisätään ja niitä muutetaan elinkaaren aikana ohjelmallisesti. Auto integroituu yhä tiukemmin muuhun digitaaliseen arkeen, jolloin mukana tulevat tietotekniikasta tutut riesat.


Uusissa autoissa mittarit on korvattu jättisuurta puhelinta muistuttavilla näyttöpinnoilla. Kytkinten sijaan toimintoja hallitaan kosketusnäytöltä, jotka jokainen valmistaja toteuttaa muista poikkeavalla tavalla.

Näyttö on keskeinen osa sdv-ajattelua, koska sitä on helppo muuttaa ohjelmallisesti. Kosketusnäyttöjen ergonomia ei kuitenkaan yllä perinteisten painikkeiden tasolle. Näytöissä on usein viiveitä ja käyttöliittymässä softabugeja, kun taas vanhoja nappuloita pystyi käyttämään rukkaset kädessä ja ilman, että katsetta piti irrottaa tiestä.

Osa bugeista ja rautaongelmista korjaantuu it-laitteista tutuilla päivityksillä. Muista siis jättää sähköauto paitsi latautumaan niin myös päivittymään. Ja kun päivitys on meneillään, autoa ei voi käyttää, joten please wait. Auton mennessä jumiin muista reboot.


Tammikuun CES-messuilla Volkswagen ilmoitti tuovansa ChatGPT:n uusiin malleihinsa jo tänä vuonna. Se opastaa auton käytössä ja tarjoaa juttuseuraa pitkällä matkalla.

Tekoäly tekee äkkijarrutuksia sekä nalkuttaa puolison tavoin pienistäkin ylinopeuksista ja kuljettajan vireystilasta. Nämä ominaisuudet ovat jatkossa pakollisia EU-maissa myytävissä uusissa autoissa.

Turvallisuuden kannalta ominaisuudet ovat ihan hyviä, mutta ne erehtyvät luvattoman usein.

Uutena piirteenä autoihin tulee kuukausimaksullisia palveluita, joihin olemme jo tottuneet Netflixin ja Spotifyn käyttäjinä.

BMW ilmoitti elokuussa 2022 tekevänsä penkinlämmittimistä maksullisen lisäpalvelun. Lämmitin asennetaan tehtaalla valmiiksi, mutta sen käyttö maksaa 18 euroa kuukaudessa. Ominaisuuden saattoi ”ostaa omaksi” 700 euron kertamaksulla.


Kohun jälkeen BMW päätyi hylkäämään idean, mutta maksutapa tekee varmasti paluun, sillä autotehtaan kannalta siinä on paljonkin järkeä. Tuotanto yksinkertaistuu, kun lisävarusteet rakennetaan jokaiseen autoon jo tehtaalla ja maksu peritään vasta, jos niitä haluaa käyttää.

Luvassa on tilauksia, salasanoja ja tietenkin hakkereita, jotka murtavat suojaukset saadakseen ominaisuudet käyttöönsä ilmaiseksi.

Autoasi varten tarvitset joka tapauksessa jälleen uuden mobiilisovelluksen, tilin ja salasanan. Niiden kautta valmistaja – ja jonain päivänä myös verottaja – voivat seurata liikkumistasi, laskuttaa siitä ja kohdentaa sinulle markkinointia.

Viis avaimista, mutta ethän unohda autosi salasanaa!

Porsche ilmoitti lopettavansa tänä vuonna Macan-mallin myynnin EU-maissa, koska se ei täytä uusia kyberturvallisuuden vaatimuksia. Mekaanisesti kestävä auto voi vanhentua ja muuttua turvattomaksi, kun valmistajan softapäivitykset loppuvat.

Digiriippuvuus tulee lyhentämään autojen elinkaarta tavalla, joka on tuttua puhelimista ja tietokoneista. Jos älyautoja olisi tehty jo 2000-luvun alussa, niissä olisi edelleen hakukoneena Altavista. Somepalveluna toimisi Myspace tai Irc galleria ja hallintasovellus toimisi Symbianissa.


Monet edellä kuvatuista ilmiöistä ovat jo arkipäivää Teslan omistajille. Enemmistö heistä on tyytyväisiä, mutta kaikkia kehitys ei miellytä.

Kannattaa toimia nopeasti ennen kuin kaikki autot teslaantuvat. Ostamalla auton nyt saa kulkupelin, jonka ylläpito ei vaadi insinörtin pätevyyttä ja jonka käyttöikä määräytyy mekaniikan eikä elektroniikan perusteella.

Hyvin pidettynä tällaisen auton jälleenmyyntiarvo saattaa jopa nousta vuosien mittaan.


Lisäyksiä 13.3.2024: Tuoreen uutisen mukaan Mersun digipalvelut lakkaavat pitkälti toimimasta 3G-verkon alasajon vuoksi.

Volkswagen myöntää mokanneensa ja palauttaa fyysiset napit autoihin (26.6.2023).

Twiitti auton kosketusnäyttöhelvetistä

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Vastaamo-oikeudenkäynti päättyi puolustuksen loppulausuntoon

Espoon käräjäoikeudessa (virallisesti Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa) istuttiin tänään viimeistä kertaa oikeudenkäyntiä, jossa Aleksanteri Kivimäkeä syytetään Vastaamon tietomurrosta ja sekä yrityksen että asiakkaiden kiristyksestä. Prosessi on ollut pitkä, sillä pääkäsittely alkoi jo 13.11.2023. Tänään kuultiin puolustuksen loppulausunto. 

Vastaamo-oikeudenkäynnin viimeinen istuntopäivä alkamassa.

Olen käynyt seuraamassa useimpia istuntopäiviä ja päivittänyt niistä tietoja sosiaaliseen mediaan. Aihe kiinnostaa ammatillisesti - onhan kyse Suomen rikoshistoriaan jäävästä tapauksesta, joka kaiken lisäksi perustuu tietotekniikan käyttöön. Lisäksi viime vuonna käyttöön otettu uusi oikeustalo sijaitsee Otaniemessä aivan lähellä omaa konttoriani. Kävelymatka on ollut lyhyt.

Vastaamo-tapaus on ollut monin tavoin poikkeuksellinen, sillä uhreja on valtavasti ja jokaisen tiedot on pitänyt käsitellä luottamuksellisesti asian arkaluonteisuuden vuoksi. Oikeudenkäynnin valmistelu on työllistänyt 5 prosenttia koko syyttäjälaitoksesta. Lisätutkintoja on tehty vielä oikeudenkäynnin aikana, eikä kaikkia lankoja ole silti pystytty seuraamaan loppuun asti.

Kaikesta päätellen Vastaamo on vain jäävuoren huippu. Hulppeaa luksuselämää viettänyt Kivimäki on ollut mukana ryhmässä, joka on harjoittanut konnuuksia verkossa. Heillä on ollut käytössään Hetznerin palvelinkeskuksesta vuokrattuja järeitä palvelimia ja niille luotuja virtuaalipalvelimia. Ainakin kaksi amerikkalaista on samaan aikaan ollut kunniallisissa it-töissä tunnetuissa yrityksissä. 

Yli 500 miljoonan osoitteen listaa on käytetty haavoittuvien nettiosoitteiden löytämiseen, tarkoituksena rakentaa kilpailija Shodan-hakukoneelle. Syyttäjän väite on, että tässä projektissa on sattumalta löydetty myös Vastaamon suojaamaton potilastietokanta. Palvelimilta on löydetty merkkejä muistakin tietomurroista ja kopioita tor-verkon huumekaupoista, joissa ostoja tehneiden asiakkaiden bitcoinit on kaapattu.

Kivimäki jäi kiinni Pariisissa, kun kotikäynnin tehneet poliisit alkoivat epäillä hänen esittämänsä romanialaisen Asan Ametin (tunnettu, v. 2020 kuollut rikollispomo) passia väärennetyksi. Poliisin tutkintamateriaalissa on kuvia muistakin Kivimäen väärennetyistä passeista, kaikki romanialaisilla nimillä. Kiinnostava kysymys onkin, kuinka monta tapaukseen liittyvistä henkilöistä on aitoja ja kuinka monen takana on Kivimäki itse.

Kivimäen BMW 740 L oli rekisteröity nimelle Daniel Fulgescu. Hetznerin palvelimet oli vuokrannut nainen nimeltä Leena Patel. Luulisi, että nykyaikana kuka tahansa it-asioiden kanssa tekemisissä oleva löytyisi sosiaalisesta mediasta tai ainakin henkilötiedot saisi paikallisen maan poliisilta, mutta tässä tapauksessa henkilöiden todellisuus jäi epävarmaksi. Jutun kannalta sillä ei ollut oleellista merkitystä, jäipä vain kummastuttamaan itseäni. 

Vaikka Kivimäkeen viittaavia ip-osoitteita, ssh-avaimia, lokeja ja muita digijälkiä on runsaasti, varsinainen savuava ase puuttuu. Tietomurron ja kiristyksen välinen kahden vuoden aika herättää kysymyksiä, samoin se, miksi Kivimäki ryhtyi näin erikoiseen kiristykseen vaikka elämäntyylin perusteella hänellä ei ollut pulaa rahasta. Toisaalta tutkinnassa Kivimäki on sanonut olevansa varaton.

On mahdollista, että ssh-avaimilla on ollut muitakin käyttäjiä. Syyttäjä totesi, että vuodettujen potilastietojen muodostamiseen käytetty ohjelma ei luultavasti ollut Kivimäen kirjoittama. Oikeus joutuu nyt arvioimaan, riittääkö näyttö ankaraan seitsemän vuoden vankeustuomioon.

Kivimäellä on nuoruuden tietomurroista kaksi ehdollista tuomiota. Jos tästä tuomitaan ehdotonta, hän istuu ensikertalaisena vain puolet, ehkä siis 3,5 vuotta - ja siitäkin ensimmäinen vuosi on jo kulunut tutkintavankeudessa.

Kun hovioikeus oli 16.2. kumonnut käräjäoikeuden 6.2. antaman päätöksen ja määrännyt Kivimäen takaisin selliin, Kivimäki katosi useaksi päiväksi. Poliisi löysi hänet Kruununhaasta Airbnb-asunnosta, jonka Kivimäen sisko oli maksanut. Sisko oli siirtänyt veljelleen myös rahaa. 

Poliisin mukaan asunnon jäljille päästiin Kivimäen julkaistua Ylilaudalla kuvan 250 euron Krug-shampanjapullosta, jossa näkyi pala lattian kuviointia. Kuulostaa eksoottiselta, mutta USA:n sotilastietoja vuotaneen Jack Teixeiran jäljille päästiin keittiön pöydän kuvioinnin perusteella. Ei siis kannata julkaista kuvia, jos haluaa pakoilla!

Tänään puheenjohtaja ilmoitti, että tuomio annetaan 30.4.2024. Jonkun vappu menee pilalle ja hyvin todennäköisesti joku valittaa päätöksestä hovioikeuteen. Lopullista lainvoimaista tuomiota saadaan odottaa ehkä vuoteen 2026.

Käräjäoikeuden tuomio tulee odotettua nopeammin. Yleensä se kertoo vapauttavasta päätöksestä, sillä selkeät jutut on helppo tuomita ja perustelut ovat lyhyitä. Langettavissa tuomioissa perusteluja tarvitaan enemmän. Toisaalta oikeudella on ollut tavallista enemmän vapaata istuntopäivien välissä, joten sillä on ollut aikaa pohtia tuomion perusteluita jo valmiiksi.

Joka tapauksessa vappuaatosta tulee tänä vuonna erityisen kiinnostava.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Sora ja videotuotannon mullistus

OpenAI esitteli 15.2.2024 hämmästyttäviä videoita, jotka Sora-niminen tekoäly oli tuottanut. Taivas on japaniksi sora ja se näyttää olevan tekoälyn luovuuden rajana. Toistaiseksi Sora on vasta pienen testijoukon käytettävissä, joten sen todellista toimivuutta on mahdoton arvioida. Jos demot vastaavat todellisuutta, vaikutukset ovat huimia. 

Googlen ja Facebookin videotyökalut ovat olleet alkeellisia, kuin mustavalkofilmille kuvatut mykkäfilmit 1900-luvun alussa. Niihin verrattuna Sora on kuin 4K-tason videokuva katsottuna hyvälaatuisesta, isokokoisesta OLED-televisiosta.

Olin viime viikolla kommentoimassa Soraa MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa. Piirrätin sitä varten kuvan Maikkarin uudesta Pöllölaaksosta. 

Maikkarin uusi Pöllölaakso tekoälyn silmin.

Ei näytä ihan samalta kuin Helsingin Vallilan toimistotalo, mutta tekoäly on ottanut hienosti huomioon antamani ohjeet. Aiemmin tekoäly kompuroi teksteissä, mutta tässä OWL ja Newsroom ovat lähes oikein kirjoitettuja. 

Pöllölaakson uutistoimittajat.

Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut, että tekoäly pystyy tuottamaan tällaisia kuvia melkeinpä ilmaiseksi ja napin painalluksella, odottaessa. Tällä on suuria vaikutuksia graafiseen tuotantoon.

Sorasta emme tiedä vielä mitään. Demovideot näyttävät hyviltä, mutta ne on tietysti valittu tarkoin. Emme tiedä, kuinka moni videoista onnistui ja kuinka moni päätyi leikkaamon lattialle - tai siis tietokoneen deleted-kansioon. 

Jos videotuotanto muuttuu näin helpoksi, kuka tahansa pystyy loihtimaan tyhjästä esimerkiksi mainosvideoita tai yritysesittelyitä. Yhtä hyvin pystytään tuottamaan videoväärennöksiä, joissa länsivaltojen johtajat uhkaavat hyökätä Venäjälle tai epäsuosioon joutunut poliitikko lavastetaan jäämään kiinni rikoksesta, jota ei oikeasti tapahtunut. 

Vielä suurempi ongelma on siinä, että syväväärennökset vievät uskottavuutta myös oikeilta uutisvideoilta. Mikä tahansa epämieluisa video voidaan kuitata väärennökseksi. Emme enää erota totuutta valheesta.

Teknisesti olisi mahdollista varmistaa videotuotannon ketju aina kuvauksesta katsojalle asti. Se vaatisi jokaiseen ketjussa olevaan laitteeseen varmenteen ja digitaalisen allekirjoituksen, jonka aitouden katsoja voisi itse tarkistaa. Samanlainen tekniikka kuin nettisivujen SSL-varmenteissa siis. 

Ongelma on vain siinä, ettei tähän ole mitään standardia eikä vielä edes videokameroita, joissa varmennetta voisi käyttää. Uutisvideoiden jakeluketjussa voi olla lukuisia väliportaita kuvauksen, siirron, editoinnin ja jakelun eri tasoilla.

Joka tapauksessa videoväärennökset tulevat lisäämään perinteisen median arvoa. Vain siellä on mahdollista varmistaa videoiden aitous ja alkuperä. Luultavasti ammattilaisillekin tulee sattumaan virheitä, mutta ainakin vähemmän kuin villissä ja vapaassa nettilevityksessä, jolla ei jatkossa ole enää mitään arvoa. Nimittäisin tätä jopa perinteisen median vastaiskuksi. 

Joidenkin tietojen mukaan Sora pystyy tuottamaan enintään minuutin mittaisia videoita. Luultavasti niihinkin tarvittava laskentakapasiteetti on suuri ja sähkölasku tuntuva. Mutta kehitys on vääjäämätöntä, kun pää on kerran saatu auki ja nähty, mikä on teknisesti mahdollista. 

Vertailukohtana voi toimia vuoden 1903 ensimmäinen lento ilmaa raskaammalla laitteella, joka kesti 59 sekuntia. Siinä ajassa Wrightin veljesten alkeellinen kone eteni 260 metriä. Lähes tasan 10 vuotta sitten alkoivat Floridassa ensimmäiset kaupalliset lennot. Ja loppu on historiaa.

Lentäminen vaati mekaniikan kehittämistä ja on jatkuvaa taistelua fysiikan lakeja vastaan. Tietotekniikka taistelee lähinnä algoritmeilla ja ideoilla, joten kaiken kehittäminen on kertaluokkaa helpompaa kuin ilmailussa.

Nähtyäni Toy stories -elokuvan kirjoitin kolumnissa ajasta, jolloin katsoja voisi itse valita, kenet näyttelijät haluaa nähdä missäkin roolissa. Näyttelijät olisivat ikään kuin ladattavia tiedostoja. 

Uusimmassa Indiana Jones -elokuvassa esiintyy nuori Harrison Ford noin 25 minuutin ajan. Se osoittaa, ettei kolumnissa hahmottelemani tulevaisuudennäkymä ole enää kaukana.

maanantai 4. maaliskuuta 2024

Media rapauttaa itse nettikäyttäjien keskittymiskykyä

Meidän kaikkien keskittymiskyky on katoamassa ja sillä on huolestuttavia seurauksia. Työtehtävät ja henkilökohtaisen elämän päätökset vaativat asiaan paneutumista ja kärsivällisyyttä. Jatkuva haahuilu tehtävien ja tietokoneen sovellusten tekee meistä tuuliviirejä, jotka tekevät hätiköityjä valintoja ja uskovat sitä, joka esittää kantansa riittävän raflaavasti.

Yleensä syylliseksi löydetään sosiaalinen media, mutta perinteinen media on osa samaa kehitystä. Yrityskin lukea tekstejä nettisivuilta on jatkuvaa esterataa, jossa huomiota yritetään vetää milloin mihinkin suuntaan. 

Se alkaa jo sivulle tultaessa. Pitää kuitata evästebannereita ja erilaisia kyselyitä (saammeko näyttää ilmoituksia uusista artikkeleista, saammeko paikantaa, ehditkö vastata muutamaan kysymykseen...), ennen kuin pääsee lukemaan varsinaista tekstiä.

Mikä vietävän pakko julkaisijoilla on upottaa sivulle automaattisesti käynnistyvä video? Se yrittää varastaa huomion, vaikka vierailija haluaisi vain lukea tekstin. Jos uutisvideo on pakko olla, eikö se voi käynnistyä vain sitä pyytäville? Edes sivun vierittäminen ei auta, koska videoikkunaa ei saa piiloon - se vain pienenee näytön alareunaan ja päät jatkavat puhumistaan. Yritä siinä nyt sitten lukea tekstiä ja keskittyä johonkin.

Ovatko nämä automaattivideot oikeasti tehokkaita? Vangitsevatko ne käyttäjän sivulle? Kuka videoista hyötyy? Automaattivideoita on alkanut ilmestyä jopa Ylen uutissivuille.

Tämänkin uutisen video käynnistyy automaattisesti, vaikka haluaisin vain lukea tekstin. Miksi?

Sitten on vielä mainokset. Pahimmillaan sivulla on kolmekin animaatiota tai mainosvideota, jotka kerjäävät huomiota ja yrittävät keskeyttää tekstin lukemisen.

Uutisten otsikot ja aihevalinnat ovat loputon valituksen aihe. Tämäkin vitsaus on tullut Yleen. Miksi uutisoidaan "Lähikaupasta loppui yksi tuote" kun voisi ihan hyvin kertoa, että kyse oli kissanruuasta (!). Yle ei pelaa samoilla säännöillä kaupallisten uutissivujen kanssa, joten sen otsikoidenkaan ei pitäisi pelata.

Uutisotsikot yrittävät myydä uutisia, joilla ei ole mitään relevanssia suomalaiselle lukijalle. Lasvegasilaisen osto- ja myyntiliikkeen (ei se mikään panttilainaamo ole) päähenkilön pojan kuolema yliannostukseen tuskin kiinnostaa yhtään lukijaa, kun tätä poikaa ei ole sarjassa edes näytetty. Kummastelin myös uutista ruotsinlaivalla tapahtuneesta joukkoraiskauksesta, kun tekijät olivat ilmeisesti Ruotsista eikä uhrin kansalaisuutta edes mainittu.

Keskittymistä tuhoavista mainoksista ei pääse eroon maksamalla palvelusta. Hesarin sivu avautuu kokosivun mainoksena, joka pitää kuitata pois. Animoidut mainokset yrittävät keskeyttää lukemisen ja saada ajatukset harhailemaan. 

Henkilökohtaisena vastaiskuna olen pyrkinyt lisäämään perinteisten paperikirjojen lukemista. Niissä teksti pysyy sentään paikoillaan eivätkä mainokset hypi silmille, koska niitä ei yksinkertaisesti ole.

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Tekoäly on osuva termi

Vähän väliä törmää ajatukseen, jonka mukaan tekoäly on huono termi, koska tietokoneella ei ole oikeaa älyä. Alkuperäinen termi Artificial Intelligence ei ole yhtään sen parempi. Keinotekoinen... niin, mikä? Intelligence merkitsee sekä älyä että tiedustelua (kuten CIA, Central Intelligence Agency).

Tilalle on ehdotettu keinoälyä (vielä huonompi) tai tukiälyä. Äly-sanasta ei pääse eroon ja se tuntuu kismittävän monia.

Ongelma on siinä, että emme täysin ymmärrä, mitä äly ylipäätään tarkoittaa. Ihmisillä mittaamme sitä älykkyystesteillä, mutta nekään eivät ole absoluuttisia arvoja, vaan jonkinlaisia suhteellisia vertailuja muihin ihmisiin (skaalattuna keskiarvoksi 100). Testeissä menestyvät paremmin ne, jotka ovat harjoitelleet vastaavia kuva- ja numeroarvoituksia aiemminkin, joten älyn mittaaminen ihmiseltä on vaikeaa. Ja jos emme ymmärrä käsitettä, miten voimme sanoa, ettei tietokoneella voisi myös olla sitä?

Termi älypuhelin (smart phone) on vakiintunut yleiseen käyttöön, vaikka puhelin ei ole senkään vertaa älykäs kuin tekoäly. Älypuhelin on pikemminkin "feature phone", jossa on erilaisia ominaisuuksia ja jota voi laajentaa ladattavilla ohjelmilla. Mikään ei viittaa älyyn. 

Kotona on älytelevisio ja muita älylaitteita. Smart on käännetty suomeksi muotoon äly, kun parempaa sanaa ei ole ollut. Ehkä äly-sanojen vähäisyys kertoo jotain kansallisesta älykkyydestä?

Olkoon äly siis yhtä epämääräinen kuin tähänkin asti. Sen eteen liitettävä teko-alkuliite on kuitenkin osuva. Teko tarkoittaa teennäistä tai mekaanista. Puhumme tekonivelistä, tekohampaista ja tekokuiduista osoituksena niiden keinotekoisesta alkuperästä. Vaikka ne eivät ole "aitoja" ja luonnonmukaisia, ne voivat olla esikuvaansa parempia.

Vähättelevässä merkityksessä käytetään myös sanaa tekotaiteellinen, kun jokin pyrkii olemaan hienompaa tai taiteellisempaa kuin se oikeasti onkaan. Tai sitten termin käyttäjä ei vain ymmärrä, ja luokittelee kohteen sen vuoksi keinotekoiseksi.

Niinpä tekoäly on pohjimmiltaan osuva termi, joka sopii hyvin muiden kaltaistensa sanojen jatkoksi.